Aamulla sulatin hiukan bubrea, mutta tuntui että se jäi pahasti vajaaksi. Otin sitten nekkuun hiukan lisää ennen duuniin lähtöä. Vajaaksi jäi sekin, joten oli pakko ottaa viivat vielä, ja sen jälkeen olikin reipas ja menevä olo. Ainut miinus oli, että ihan kuin olisin hengästynyt nousujen aikana. Mikä huolestutti hiukan ja ehkä olin myös pettynyt, ettei nämä minun oireet lähdekään välttämättä pois pelkästään tupakan lopettamisella. Ehkä subukin on iso osa ongelmaa? Tai tietysti se on, mutta missä mittakaavassa? Ja millä ihmeen ilveellä pääsen siitä eroon? Miten pystyn siihen? Ja miten hoidan viekkareissa duunin ja opiskelun? Siinäpä onkin pohdittavaa... Mielialan lasku pohjalukemiin huolettaa myös kovasti lopettamisessa.

 Yleensä yritän pärjätä koko päivän sulattamalla 2mg kielen alla aamuisin, mutta monesti tuntuu ettei se riitä koko päiväksi. Joten illemmalla nokitan monesti pienet viivat. Ehkä joku 0.5mg. Talous ei kestä paljon isompia määriä. Hyvä kun tämän kestää... Paras tietysti olisi, ettei tarvitsisi laittaa päihteisiin euroakaan. Nyt joutuu laskemaan käyttämisen joka kuukauden pudjettiin ja tinkimään muista hankinnoista. Ihan sairasta touhua! Kai sitä muillakin ihmisillä lääkkeisiin kuluu paljon rahaa joka kuukausi. Onneksi on duunia ja säännölliset tulot. Muuten olisikin varmaan todella ahtaalla. 

 Nuorempana kun en pystynyt opiskelemaan tai käymään töissä, silloin kun elämänhallintani oli todella retuperällä. (Siis vielä PALJON huonommin kuin nykyään) Katsoin, että jäi edes euro rahaa jolla pystyi ostamaan kilon kaurahiutaleita, että pysyi hengissä. Se oli kyllä kurjaa aikaa. Ja henkinen ja fyysinen olotila myös sen mukainen. Pahimmillaan painonikin oli vain 45kg ja sokeuduin joksikin aikaa. Sitä kesti ehkä n. puolituntia, mutta ei sellainen ihan normaalia ole. Ihan kauhea tunne, kun yhtäkkiä ei näe mitään. Ja tuntui kuin se olisi kestänyt ikuisuuden. Pelkäsin jo että se olisi pysyvää. Enkä näkisi enää ikinä! Yleensä saattoi näkö lähteä huimauksen yhteydessä hetkeksi, mutta puolituntia oli jotain todella epänormaalia. Onneksi se vaihe elämässäni on takanapäin. Silloin meni piriä urakalla... Yäk!