Ajattelin aiemmin, että tämä päivä sujuisi hyvin ilman sen kummempia vääntöjä. Ja onhan se suurilta osin sujunutkin, mutta yhdessä kohtaa tässä illalla hiukan teki mieli ottaa lisää. En antanut itselleni siihen lupaa, mutta jos ensimmäisenä päivänä jo joutuu taistelemaan niin mitä se on sitten tulevaisuudessa? Taas hiipii epäily omasta vahvuudesta ja päättäiväisyydestä. Kestänkö? Vai annanko periksi? Yritän kovasti ajatella sitä palkintoa mikä odottaa, kunhan vain saan itseni pidettyä kurissa. Muutama alavireinen viikko tai kuukausi ja loppu elämä ilman, että lääke määrittelee elämäni ja minuuteni. Sen kun aina muistaisi noina heikkoina hetkinä. Parempaa terveyttä tässä kuitenkin haetaan. Sehän se ykkös prioriteetti on tässä projektissa. Ja tietysti se ikuinen ongelma, että kamaa pitää olla saatavilla joka päivä, ja rahatkin siihen on revittävä jostain. Ensimmäinen päivä kuitenkin takana voittajana!