Tässä olen kovasti yrittänyt saada painoa tippumaan ja koittanut liikkua, syödä terveellisesti ja jättää kaikki herkut. Silti painoa vain tulee lisää. Vyötärönympärys on kuitenkin kaventunut, joten painon lisäys on pakko olla turvotusta. Jalat kyllä näyttävätkin siltä... mutta sitä on varmasti muuallakin kehossa. Pelkään että olen kovaa vaihtia sairastumassa sydämen vajaatoimintaan, tai sitten on maksa tai munuaiset pettämässä. Veri ei kierrä normaalisti ja siksi kaikki paikat turpoaa. HEMMETTI SENTÄÄN!! Tässä on kai pakko alkaa sanoista tekoihin ja OIKEASTI lopettaa ton paskan vetäminen. Toinen vaihtoehto on alkaa sairastamaan kuin seitsemän kahdeksenkymppiset ja jäämään sairaseläkkeelle. Ei toi pelkkä tupakan lopettaminen nähtävästi sitten riittänytkään... Sydämenvajaatoimintaan sairastutaan yleensä vasta 80-vuotiaana ja alle 50-vuotiaille se on todella harvinaista. Ei oo kyllä yhtään kivaa... :(

 Nyt pitää tehdä lopetussuunnitelma ja pysyä siinä. Ensiksi olisi hyvä tehdä paperille tai kalenteriin hahmotelma ja jakaa joka päivälle toi pilleri annoksiksi, jotka sitten pienentyvät ja pienentyvät esim. kolmen päivän välein. Hyvät on aina suunnitelmat, mutta mistä saan tarpeeksi motivaatiota pysyä kipeänä ja pitää oloani kurjana, kun helpotustakin olisi saatavana? Monesti vielä turvotus ja muutkin oireet leivenevät, kun annos pienenee. Silloin myös motivaatio hukkuu... Jotenkin sitä pitäisi pystyä muistuttamaan itselle säännöllisesti, että miksi lopettaminen kannattaa. Kurjasta olosta huolimatta. Eipähän tarvitse noita ummetuslääkkeitäkään enää sitten syödä... Pitääköhän jäädä saikkarille töistä vai pystyyköhän siellä käymään jotenkuten? Olen kyllä henkisesti aika valmis pistämään pisteen tälle typerälle touhulle, mikä on kestänytkin jo ihan liian pitkään. Motivaatiota on, mutta mistä voimaa sen säilyttämiseen? Hyvä tässä on nyt puhua, kun on lääkkeen jo saanut. Mites sitten kun sitä ei olekaan? Ei taida olla silloin itku kaukana. No, yritettävä on! Ei tämä muuten ainakaan muuksi muutu! Ja onhan siitä moni muukin selvinnyt, ihan kotioloissakin.