Näin sitten jo toinen päivä tiputusta takana. Eilisen päivän ilta oli kyllä sellainen, että se pisti miettimään. Yhtäkkiä illalla istuessani sohvalla alkoi pulssi nousta todella korkealle ja hakkasi rinnassa todella vahvasti. Tuntui kuin koko rintakehä olisi värähdellyt sydämentahdissa. En kai muuten olisi edes niin huomannut koko asiaa, mutta se tuntui todella oudolta. En ole ennen tuntenut mitään vastaavaa. Tai no ehkä silloin kun vielä ratsastin ja tehtiin joku todella vaativa tunti. Silloin sydän tuntuu pomppivan ulos rintakehästä. Nyt en kuitenkaan ollut tekemässä mitään liikuntasuoritusta vaan istuskelin ja makoilin sohvalla. Sitä kesti noin puolesta tunnista tuntiin, jonka jälkeen pulssi alkoi rauhoittua. Ei se ihan rauhalliseksi asti mennyt, mutta ei nyt ihan hulluna hakannutkaan. Rytmihäiriöitäkin on näinä muutamana päivänä esiintynyt normaalia enemmän. Pelkään, että sydän ei ehkä kestä tätä tiputusta näin. Ainakaan silloin kun olen joutunut ottamaan lääkkeen todella aikaisin aamulla. Ratkaisuksi siihen olen ajatellut, että jakaisin noi tiputus annokset kahteen osaan, niin että voisin ottaa nokat aamuisin ja iltapäivisin, eli kahdesti päivässä. Ainakin noina aikaisina aamuina. Hirvittää vähän ton sydämen puolesta, kun muutenkin ollut aika kauan jo noita sydänoireita ja rytmihäiriöitä, sekä korkeaa pulssia. Tarkoitus tällä tiputuksella oli kuitenkin hakea sitä terveyttä, eikä suinkaan päinvastoin. 

 Mietiskelin eilen, että milloin viimeksi olisin ollut ihan selvinpäin? Siis ilman mitään rauhoittavia tai unilääkkeitäkään, yhtään mitään. Tulin siihen tulokseen, että se on tainnut olla silloin kun olin viimeksi perhekuntoutuksessa. Ensimmäiset kuukaudet söin kyllä todella paljon rauhottavia, mutta kyllä sitä ihan selvää ja puhdasta aikaakin tuli kuitenkin vuoden päivät. Aikaa siitä vain tuppaa jo olemaan seitsemän kahdeksan vuotta. Silloin kun pääsin sieltä perhekuntouksesta, luulin etten koskisi kamaan enää ikinä. Mutta sitten miesystäväni pahoinpiteli minut ja heitin hänet pihalle, vaikka rakastin häntä enemmän kuin olen ketään ikinä rakastanut. Siitä sitten alkoikin hurja alamäkeni. Silloin meni ihan kaikkea, kun yritin selvitä tilanteesta. Ei minulla ollut muuta keinoa ratkaista sitä tilannetta, kuin laittaa pää täyteen ja olla tuntematta sitä tuskaa. Olin aivan hukassa. En ollut ikinä ennen joutunut pelkäämään oman henkeni ja lapsen hegen puolesta. Se jätti kyllä todella syvät haavat sisälleni. Vieläkään en pysty ajattelemaan niitä tapahtumia ilman kyyneleitä. Mies heilui kirveen kanssa ja uhkasi tappaa minut. Silloin todella uskoin, että hän on tosisaan. Ihan kännissä ja aiheuttanut itse itselleen mustasukkauskohtauksen. Oli kutsunut pari miespuolista kaveriaan kylään, eikä itse suvainnut olla sitten kotona. Ja minä olin tietysti viettänyt kimppakivaa heidän kanssaan, kun lapsi oli yläkerrassa leikkimässä. Vitsi mikä väite! Olisi ajatellut minkälainen todennäköisyys sellaisella oli tapahtua! Normaalistihan ihmiset alkavatkin juuri nussia puolituttaja vartin mittaisten vierailujen aikana! Yöllä kun mies tuli lopulta kotiin reissuiltansa niin hänellä oli iso kirves mukana. Siitä se sitten alkoi. Hän huusi ja minä huusin ja lapsi parkui. Se oli jotain aivan järkyttävää! Sen yön jälkeen jäinkin sairaslomalle ruhjeiden takia ja tietysti henkistenkin vammojen vuoksi. Lapsen vein hänen isänsä luokse, ja siellä hän on asunutkin vakituisesti siitä päivästä lähtien. Se oli koettelemus mistä en koe selvinneeni kunnolla vieläkään. Nykyään lapseni asuu luonani aina kun minulla on vapaata tai lomaa. 

 Olen aina ihmetellyt ihmisiä jotka juovat esim. viinaa niin kauan, että eivät voi lopettaa juomista ilman hoitoa ja lääkitystä. Muuten olisivat todennäköisesti kuolleet vieroitusoireisiin. Nyt pelkään, että itselläni alkaa olla likipitäen sama tilanne. Sanotaan kyllä ettei subuviekkaireihin voi kuolla, mutta mitä jos sydän ei kestäkään? Eilen päätin, että otan tiputuksen aikana aina kahdesti päivässä nokat. Ei tästä muuten tule mitään. Lisäsin sitten jokaisen viivan kohdalle toisen pienemmän viivan. Yhden päivän pidemmäksi tiputus venyi, mutta ei sillä niin väliä. Pääasia, että annos tippuu ja loppuu joskus.