Aika aikaisin heräsin tänään, ennen herätyskelloa ;) Olo ok näin aamulla, mutta peilistä katselee todella väsyneen näköinen tyyppi. Silmänympärykset ihan tummat ja isot pussit alla. Kai sitä näyttää siltä mitä onkin, ei se silti ole kivaa, kun sen naamasta noin hyvin näkee. Toivottavasti ensi viikolla näyttäis taas enemmän ihmiseltä. Varmasti näyttääkin.

 Selkä tullut tosi kipeäksi tässä sairastaessa, kun on maannut niin paljon. Pakko on ollut yrittää liikutella kroppaa, edes vähäsen. Sitä tarmoa täynnä ryhtyy johonkin ja sitten jaksaa toteuttaa ajatusta ihan hetken ennen kuin voimat loppuu. Ja rysähtää takaisin pedille. Se ajatus, että tämäkin tästä vielä ohi menee on pakko yrittää pitää päällimmäisenä mielessä. Vaikkakin aina jossain kohtaa pää aina syöttää lääkkeen hyviä puolia ja sitä miettii minkä takia minun nyt kannattaisi sitä ottaa. Aina on joku hyvä syy, esim. duuni, siivous, lapsen hoito, on jotain ohjelmaa, johon mennään yms. eli ihan kaikki syyt ovat hyviä syitä ottaa lääke. Oma pää on pahin vastukseni tässä. Ja sitä on tullut petkutettua monta kertaa...

 Tänään kuitenkin suhteellisen ok olo. Ja siihen täytyy olla tyytyväinen.