Annos tippui tänään ja sen mukainen on olotilakin. Eilen yritin valvoa vähän myöhempään, että unta olisi aamulla riittänyt pidempään. Heräsin kuitenkin seitsemältä. Eikä unta sitten riittänyt yhtään pidemmälle, yritin kyllä kovasti, mutta ei niin ei. Joten ylös oli noustava. Tämä tipuksen ensimmäinen päivä on aina hankala, eikä tämä päivä todennäköisesti tule olemaan poikkeus... Eilen illalla jouduin taas turvautumaan nukahtamislääkkeeseen, että sain unen päästä kiinni. Varmaan tuo yritys pysytellä hereillä pidempään haittasi tuota nukahtamistakin. No, näillä nyt mennään tänään. 

 Ennen iltavuoroa pitää varmaan ottaa tuo toinen annos tälle päivälle. Vähän sen kyllä joutuu ajoissa ottamaan, mutta minkäs teet. En sitä pysty mukaankaan ottamaan, kun se on tuossa cd-levyllä. Annos on niin pieni että siirrosta se todennäköisesti pienenisi entisestään. Ne levyn reunat ovat niin hankalat, kun ovat vähän korkeammalla kuin levy. Siksi siirto pitäisi tehdä jotenkin muuten esim. sormin. Ei huvita lähteä pelleilemään kuitenkaan... 

 Ja kun tänään on vihdoin kaupat auki pitkään aikaan ja jääkaappi alkaa näyttää aikas tyhjältä, niin pakko olis koittaa sinnekin päästä. Ajatuksena olisi heittää reppu selkään ja kävellä sinne kauppaan, mutta saapa nyt nähdä viekö autoon hyppääminen voiton? Houkuttavampi ajatus tuo auto kyllä on... Kun ulkonakin on vähän vilpoista, ja vilunväreitäkin kulkee selkäpiissä aina vähän väliä. Näin sitä saa helposti seliteltyä itselleen helpoimmain ratkaisun, mikä ei kyllä ole itselleen oikeasti parhaaksi. Kai mä sinne yritän vaan kävellä.