Tänään onneksi hiukan parempi päivä jo. Edelleen jaksaminen aika vähissä ja energia hukassa, mutta silti alkaa jo näyttää, että valoa on tunnelin päässä. Nää aivastelut ja niiskutukset saisivat pikkuhiljas kanssa häipyä. Huomenna menen jo töihinkin! Tuntuu, että taidan päästä suhteellisen helpolla jos vertaan aiempiin kertoihin. Suurin osa refloista tuli kärsittyä jo tiputuksen aikana. Mielialan vaihteluitakaan ei lopetuksen jälkeen ole kovastikaan tullut. Ihan turhaa pelkoa siis meikäläisellä ollut jos nämä oikeasti näin lieviksi jäävät, että viidentenä päivänä pääsen jo töihin. Pitää olla tyytyväinen ja kiitollinen. Ei oireet ole kaikki läheskään vielä kokonaan pois lähteneet, mutta ovat nyt sen verran lieviä, että ne kestää suhteellisen hyvin. Jalatkin ovat pienemään päin joka päivä. Jee jee! Turvottelu siis toisin sanoen johtunut subusta. Vähän niin kuin arvelinkin. Se varmaan hidastaa kaikkia elimistön toimintoja niin paljon, että voi käydä pidemmän päälle mitä vaan. Lisäksi se aiheuttaa erilaisia vatsaoireita, kramppeja ja muuta sellaista. Eipä ollut sitten ihme jos labroista ei oikein mitään löytynyt. Tie terveyteen käy lääkkeen lopetuksen kautta ;) Voin siis suositella tätä pikkuhiljaa tiputus tekniikkaa kaikille jotka pelkäävät kuollakseen viekkareita. Pari ensimmäistä päivää olivat aika ikäviä ja vieläkin on unettomia öitä, mutta tämä on tehtävissä! Ei helppoa, mutta mahdotonkaan. Yleensä minulla lopetus on kaatunut aina siihen, kun reflat kestävät niin hirveän kauan. Ilman tiputusta ne ovatkin moninkertaisesti pahemmat ja monta päivää pidemmät. Olen kyllä todella ylpeä suoritukseeni ja että pystyin tähän. Eihän se vielä ohi ole, mutta tästä mennään enää vain parempaan suuntaan. Koko ajan ruumis kuitenkin on vain paranemassa monen vuoden pahoinpitelyn jälkeen.