Eilinen päivä oli aika tuskan taival. Menkatkin alkoivat sitten eilen ja 1/2 burana oli pakko ottaa. Ja nähtävästi tänään vielä alavatsa ja -selkäkivut jatkuvat. Eikö ne olisi voineet odottaa, vaikka nyt viikon verran? En olisi kaivannut niitä tähän samaan hetkeen, kun lääke loppuu. Muutenkin ikävä olla ja sitten vielä lisää epämukavuutta ja kipuilua. Miksi synnyin naiseksi? Pakko vaan koittaa kestää. En ton maksan tilanteen takia haluaisi hirveästi enää kipulääkkeitä syödä, mutta menkkojen aikana on lähes pakko ottaa edes vähän. Jatkuva kipuilu ei ole kyllä yhtään kivaa ja haittaa elämää. Mielialakaan ei ole kovin koholla, kun on jatkuva kipu. Mieliala on pysynyt vielä tähän asti vielä ihan siedettävänä, ainoastaan tuo energian puute sitä vähän madaltaa.  

 Viime yö meni taas pyöriessä. Otin unilääkkeen ja sain muutaman tunnin nukuttua, sitten ylös 5.30. Nukuin vielä tunnin ennen kahdeksaa, mutta siinä se nyt taitaa olla. Yhteensä tunteja tuli ehkä viis. Tätä tämä nyt jonkin aikaa sitten on. Onneksi on noita unilääkkeitä, muuten en nukkuisi tuonkaan vertaa, mitä nyt saan nukuttua, joten täytyy vain olla tyytyväinen. 

 Huomenna on sitten ensimmäinen nolla päivä. En usko, että se tästä enää paljoa pahenee. Toivottavasti ainakaan ei. Uskon myös, että viekkarit ovat suhteellisen lyhyt kestoiset. Onhan niitä jo tässä kärsitty, ainakin jollakin asteella. On myös todella helpottavaa saada tämä urakka viimein ( jonkinlaiseen ) päätökseen. Vielä on kuitenkin selvittävä loppujenkin viekkareiden yli. Ja minähän meinaan siinä onnistua! Päätös pitää, toivottavasti vaaleissakin ;)