Eilen tippui annos taas. Päivä oli silti hyvin siedettävä. Vatsa juoksutti vessaan pariin kertaan, mutta muutoin oli ihan ok olo. Kävin jopa salilla vähän crossaamassa illalla.

 Tänään ollutkin vähän nihkeämpi päivä. Ehkä johtuu töistäkin, on ollut muutama päivä vapaata ja on vähän maanantai olo. Makuulle kun asettuu niin silmät alkavat vuotaa haukotusten yhteydessä, ja niitä tulee ihan koko ajan. Lisäksi olen todella tunteellinen, kaikki itkettää. Itken lähes jokaisen tv ohjelman aikana, jos siellä näytetään vähänkin jotain tunteiseen vetoavaa kohtausta. Jopa eilen Jutta ja häädietit ohjelmassa, kun se laihduttanut pari asteli alttarille ja vannoivat valan. Niin meikäläinen oli ihan tippalinssissä. Kai tuota tunteilua on jonkin aikaa luvassa, kun turruttanut itseään aika hyvin, aika pitkän aikaa... Kokeilin myös tänään olla ilman siteitä jaloissa. Lopputulos aika huono, jalat ei oo ikinä olleet noin turvoksissa mitä ne nyt on. Varmaan se eilinen liikunta edes auttoi asiaa. Liikunta saa ne turpoamaan aina enemmän. Eipä ole tuo ongelma vieläkään parempaan päin :( Meneeköhän se enää ikinä ohi? Vai voiko sydän edes tervehtyä? Yritän kovasti ainakin. Huolestuttaa vaan aika kovasti. Miksi ei voi tajuta lopettaa ennen kuin on jo liian myöhäistä? Vasta kun terveys ei anna enää jatkaakaan. Kunpa nuoret ymmärtäisivät, kun pelaavat huumeiden kanssa, että siitä ei ole muuhun kuin tuhoon. Hidasta itsemurhaa. Tietysti sitä ei osaa ajatella itselleen mitään sattuvan. Nuorena ei kovin pitkälle elämäänsä suunnitellut. Ei mietitty että 10 vuoden päästäkin on elämää. Niin kuin näkyy niin tänään ollut vähän synkempi päivä. Ja onhan tässä kaikenlaista huoltakin...

 Joitain päiviä sitten kylvin pensastomaatin siemeniä ja eilen sieltä oli ensimmäiset taimet jo nousseet! Mansikka ei vielä... Salaatin ajattelin laittaa vasta kesällä, kun tulee niin äkkiä. Eiköhän muutama kasvi saada tähän uuteen pihaan tänä kesänä. On siinä kyllä työtäkin. Ketään ei ole kyllä tehnyt sille mitään moneen moneen vuoteen. Sen näköinen se ainakin on.