Edelleen olen sinnitellyt oxyjen kanssa päivät. Katsoin aiemmista teksteistä, että kymmenen päivää olen jo ollut ilman subua. Yhtään en ole siihen retkahtanut, vaikka välillä olisi tehnyt mieli. Tiedän kyllä ettei tämä mikään suuri saavutus ole. Vaihdoin vain päihteen toiseen. Uskon kuitenkin, että oxyjen lopettaminen on helpompaa, kuin Subutexin lopettaminen. Vieroitusoireet ovat ainakin puolet lyhyemmät, vaikkakin voimakkaammat... Kumpi sitten on parempi? Mene ja tiedä... Sen olen myös huomannut, että olen tullut taas paljon herkemmäksi. Mieliala vaihtelee paljon helpommin, kuin ennen. Kai tämä on kuitenkin jonkin verran miedompi lääke, kuin subu? Vahvahan tämäkin on, mutta jostain sitä on aloitettava. Ensi viikolla minulla on se päihdelääkäri aika. Vihdoinkin! Odotan sitä todella paljon. Lähes kaikki tulevaisuuden toiveeni ja odotukseni olen ladannut siihen yhteen lääkäri käyntiin. Toivon niin kovasti, että saisin sieltä apua tähän päihde sairauteeni. En edes halua miettiä mitä teen jos tulos on jokin toinen, vaikka aiemman kokemuksen perusteella en apua ole juuri saanut. Tai olen saanut apua, mutta liian kovin panoksin. En ole valmis menettämään kaikkea saavuttamaani. Kunnalliselta puolelta en siksi enää ikinä lähde hakemaan apua päihde ongelmaani. En suosittele sitä muillekaan. Ainakaan sellaisille ihmisille joilla on samanlainen elämäntilanne, kuin minulla. On aivan käsittämätöntä miten yhteiskunta voi vetäistä maton jalkojen alta ja hajottaa elämän ihan sirpaleiksi. Jonka jälkeen pitäisi elää ilman päihteitä? Kerätä sirpaleet taas kasaan ja koota kaikki takaisin ehjäksi. Eikä apua edes välttämättä saa! Tuntuu, kuin rangaistaisiin avun hakemisesta. Ei todellakaan ole kaiken sen arvoista! Siksipä suosittelen hakeutumasn yksityisen sektorin puolelle. Ja kannattaa keskustella vain itse asiasta eli päihde ongelmasta. Paljon muusta ei kannatakaan avautua. Tai miksipä pitäisikään, kun senhän takia sinne lääkäriin meneekin? Eihän sitä yleensäkään vastaanotolla puhuta muusta kuin vaivasta mistä kärsii. Joten siinä kannattaa pitäytyä myös tässä tapauksessa. Varsinkin jos sinulla on perhettä tai työskentelet sosiaali -tai terveysalalla. Lääkärillä on silloin velvollisuus tehdä tällaisista henkilöistä ilmoitus eri viranomaisille. Esimerkiksi Valviraan ja lastensuojelun viranomaisille. Tällöin myös työnantaja saa asiasta tiedon. Lasten kanssa työskentelevistä ja osasta muissa ammateisssa olevista tulee ilmoitus myös tehdä. Lääkärin pitää tehdä asiasta aina ilmoitus, vaikkei syytä huoleen olisikaan. Pelkkä päihdeongelma riittää syyksi, vaikka elämä olisikin muuten hallinnassa. Tämä ilmoitus velvollisuus on laissa määrätty. Harmi etten enää muista missä laissa tämä oli. Olisin laittanut linkin siitä tänne loppuun, mutta minkäs teet? Saa vinkata ;)