Tänään sitten aloitin taas vieroituksen. Oxyt loppuivat eilen ( eilen otin 1/3 normi annoksesta) ja tänään olen noita lääkärin määräämiä lääkkeitä ottanut. Aika nihkeesti on päivä mennyt... Yöllä en oikein saanut nukuttua ja koko päivän olen ollut todella voimaton ja väsynyt. En oikein voi saikkariakaan enää hakea, kun juuri olin poissa 5 päivää silloin viime yrityksen aikana. Eli väkisin pitää nyt koittaa siellä duunissa käydä. Oli olo miten paha tahansa. Hirveä väsymys vain painaa koko ajan. Osaksi johtuu varmasti noista lääkkeistä. Lähes kaikkien sivuvaikutuksina on väsymys, uneliaisuus ja tokkuraisuus. Silti yöt on vaikeita, kun pystyy nukkumaan vain muutamia tunteja, eikä meinaa saada enää unenpäästä kiinni. Jalat olleet myös aika hapoilla, mutta turvotus on hävinnyt! Jee jee 😊 Ei tarvitse enää käyttää noita mummojen siteitä turvotuksen ehkäisyksi. Oxyt häviävät paljon nopeammin elimistöstä kuin subu. Sen huomaa kun vieroitusoireet tulevat paljon nopeammin. Toivottavasti noi subu viekkarit on jo poissa ja nyt kärsisin vain oxyjen viekkareista. Menisivät ohi paljon äkkiämmin. Nyt kun en ole tuota subua ottanut niin tunnen paljon herkemmin eri tunteita. Tässä on aika herkillä ollut. Ilot ja surut tulevat ja menevät, kun ennen ne olivat huomattavasti lievempiä tai sitten ei tuntunut juuri missään. Vaikka nyt onkin kovin herkkä tuntemaan kaikkea niin se tuntuu ihan mukavalta. Tuntuu, että on enemmän elossa. Kyllähän elämä on enemmän elämisen arvoista, kun oikeasti tuntee eri asioita. 

 Kun keskustelimme lääkärin kanssa vieroituksesta, hän totesi, että kannattaa yrittää pitää muutama nollapäivä. Sitten ottaa taas subua ja sitten taas pitää ne nollapäivät. Ja pikkuhiljaa lisää niitä nollapäiviä vetopäivien väliin. Sitten siirtyykin pelkkiin näihin hänen määräämiin lääkkeisiin. Sanoi, että hyvä tavoite siirtymiseen olisi kuukausi. Tämä kuulosti ihan hyvältä keinolta. Muutama kärsimyspäivä ja sitten helpotus, taas muutama kärsimyspäivä ja helpotus jne. Eli tavoite olisi, että heinäkuun lopulla olisin ilman subua kokonaan. Olisihan se hienoa jos se tapahtuisi aikaisemminkin, mutta toisaalta liika hoppuilu harvoin auttaa yhtään mitään. Eikö se koettu jo viime yrityksellä? 

 Tänään olen ottanut 5x25mg Lyricaa ja sitten tota Catapresania 2x150mg. Yöksi meinaan ottaa Tenoxin 20mg ja jos herään enkä saa nukuttua uudestaan niin otan vielä toisenkin. Toi Catapresan väsyttää ihan hirveästi, joten sellaisen voisi illalla olla myös ottaa. Se auttaa hyvin tohon kylmyyteen, mutta eipä sitä nukkuessa huomaa. Oli ihan hirveetä olla töissä, kun meinasin nukahtaa pystyyn. Huomenna en kyllä ota sitä aamulla. Kyllähän refloissa muutenkin väsyttää koko ajan, kun keho haluaa levätä, mutta tuo väsymys oli selvästi lääkkeen aiheuttamaa. Kotiin päästyä otin toisen Catapresanin ja nukuin pari tuntia. Tosi väsynyt olen nytkin. Mutta muuten olo on suhteellisen siedettävä. Nyt ei ole paljon muita vieroitusoireita, kuin tuo väsymys ja yleinen energian vähyys. Pienestäkin rasituksesta lihakset menee ihan hapoille ja sydän hakkaa hemmetisti. Muutaman kerran on haukotuttanut ja silmät olleet kuivat ja vetiset. Jalat tuntuu olevan hapoilla ihan levossakin. No, huominen vielä ja sitten saan ottaa subua. Ens viikolla yritän pitää kolme nollapäivää peräkkäin ja sitä seuraavalla neljä jne. Nää ensimmäiset päivät on aina vaikeimpia. Sitä haluais helpotusta niin kovasti. Sama juttu aina subupäivän jälkeen. Tekee mieli niin perkuleesti. Pitää vaan kovasti taistella vastaan ja muistaa, että seuraava subupäivä on ihan kohta. Ei ne viekkarit kyllä lievity jos tulee pitempiä putkia subun kanssa. Ihme kihelmöintiäkin tuntuu iholla jatkuvasti. Vähän kuin olisi allergiaa tai jotain. Naloksin tekee vähän samanlaisia oireita jos sitä ottaa liian liki oxyja tai fentanyyliä tai vastaavia. Eivät onneksi viekkareissa ole ihan niin pahoja. Naloksin laittaa viekkarit päälle todella voimakkaina. Joskus vahingossa saanut ne kokea, kun luulin ettei elimistössä olisi enää mitään. Luulin sitten väärin... Kolme päivää pitää olla ilman, ettei tule yhteisvaikutusta. Tässä kovasti toivonkin, että oxyt ovat keskiviikkoon mennessä poistuneet kehostani. 

 Nyt pitää hehkuttaa vähän niitä treffejä... Mulle tuotiin oikein kukkiakin! Oli kyllä todella ihana ele. Ja nättejäkin olivat. Toivottavasti saan pysymään ne hengissä... En meinaan ole mikään viherpeukalo, vaikka kovasti yritänkin. Mies oli todella mukava, vähän hiljainen, mutta sainpahan minä sitten puhua 😄 Ja niinhän teinkin. Hölpötin ja hölpötin, jälkeenpäin tuli olo, että teinköhän hyvää vaikutusta ollenkaan pälpätykselläni? Mutta mukavaa seuraa olin kuulemma ollut 😆 Tein oikein ruokaakin hänelle ja kotia siivoilin hiki hatussa. Tapaamme siis vielä uudestaankin. Silloin saa olla tuo subu päivä, koska en ole kovin hyvää seuraa vieroitusoireet päällä. Tämä on aivan toisenlainen mies kuin aiempi puolisoni. En todellakaan halua enää sellaista hullua elämääni. Lähi päivinä mieleeni on taas alkanut tulla kaikki ne kauheudet, joita koin aiemmassa suhteessani. Kaikki ne pahoinpitelyt, uhkaukset ja se kun hän veti itseltään kurkun auki puukolla. Olin koko ajan todella peloissani. Yhtään en tiennyt mitä hän keksii ja hän osasi pelotella minua hyvin. Lopulta en lähtenyt kotoa enää mihinkään ja hän oli yöjuoksuissa jatkuvasti. Olin oikeastaan helpottunut, kun hän ei ollut kotona. Pelkäsin kuitenkin sitä, kun hän tuli yöllä kotiin. Saattoi heilua puukkojen kanssa tai ottaa minut väkisin yms. Luulin, että olin käsitellyt nämä jutut, mutta nyt ne ovat taas nousseet pintaan. No, eiköhän ne taas mene ohi. Kai tuollaiset jutut tulee aina välillä mieleen ja sitten taas menevät. Väli vain pitenee ajan kanssa. Ainakin toivon niin.