Tänään olen ollut kolme päivää ilman oxyja. Eilisen päivä duunin jälkeen melkeinpä nukuin vain. Muutaman tunnin olin hereillä ja sitten takaisin nukkumaan. Oli ihan törkeät veto himot olleet koko päivän, joten nukkuminen oli hyvä vaihtoehto niiden estämisern. Enkä tänäänkään ole niiltä selvinnyt. Pakko ajatella, että huominen vielä ja sitten saan muutaman oxyn ottaa. Lähes koko päivän ollut vilunväreitä, paitsi silloin kun on ollut liikkeellä. Liikunta tekee kyllä hyvää, vaikkei energiaa meinaa löytyä. Duunissa joutuu menemään paljon paikasta toiseen ja sinnikkäästi olen kävellyt, vaikka olisin voinut käyttää autoakin. Kävelin jopa kauppaan, kun jääkaappi päässyt aika tyhjäksi. Ei vaan ole jaksanut lähteä mihinkään.

Duunissa oli tänään ihan hirveä päivä ja vitutus käyrä hipoi kattoa. En jaksa edes miettiä sitä sen enempää enää. Se oli ja meni.

Selkä vihoittee taas kovasti. Pitäisi koittaa venytellä sitä, nyt ei vaan taas hetkeen ole tullut sitäkään tehtyä. Lauantaina olin kyllä hölkkäämässä ja juoksu kulki todella hyvin. Silloin oli tosin douppingia käytössä... Venyttelyä kyllä jaksaa refloissakin tehdä, mutta jotenkin sitä on ollut niin saamarin saamaton. Eikä vaan ole tullut aloitettua liikkeiden tekemistä. Mikäköhän siinäkin on aina niin hankalaa? 

 Ärsyttänyt tänään kaikki ja himo oxyyn ollut todella valtava. Jatkuvasti saanut taistella itsesä kanssa. Ottaisiko vai eikö? Jos ihan vähäsen, kun pitäisi tiskata, pyykätä, käydä kaupassa... Tekosyitä tulee jatkuvalla syötöllä mielen syövereistä. Ja järki sanoo taas vastaan, teet vain sen mitä pystyt ja loput jätät myöhemmäksi. Tänään siis kävin kaupassa ja huomenna on pakko tiskata tai en pysty tekemään ruokaa, kun paistinpannu on likainen. Tiskiäkin olisi taas kertynyt aika kasa. Käsintiskaaminen ei sekään kuulu lempi hommiini, vaan on ollut pakollinen paha. Tai yleensäkään siivoushommat. Mutta kukapa muu ne tekis ellen itse? Kyllä tää kämppä hukkuisi äkkiä paskaan jos ei olisi  noita retku päiviä. Imuroidakin pitäis ja lattiat mopata. Parissa viikossa ehtii kertyä paaaljon kaikkea skeidaa lattioille. Imurointi ei myöskään ole mitään minun lempi puuhaa. Moppaus nyt menee, mutta toi imurointi... Mulla kun on vielä sellainen paha tapa, etten aina vie tavaroita suoraan paikoilleen. Vaan ne jää lojumaan ympäriinsä. Ja ennen imurointia ne pitää laittaa paikoilleen, että pystyy imuroimaan. Nyt varsinkin, kun on ollut tässä kipeänä niin tavaraa jää joka paikkaan. Lähinnä sängyn ympärille. 

 Onneksi kohta pääsee nukkumaan, ja tämäkin päivä on vihdoin ohi. Toivottavasti nukkuisin pitkään. Vaikka kyllä tiedän ettei niin tule tapahtumaan, vaan todennäköisesti ennen kuutta olen jo pystyssä. Mutta saahan sitä toivoa :) Toivottavasti edes nukun heräilemättä. Se voisi jopa toteutua!