Etelän matka takana mikä onnistui aivan huikeasti! Ihana reissu kaikin puolin. Mitä nyt tuliaisina sain vatsataudin ja sen varjolla kituuttelen ilman oxyja. Saikkarilla siis ollaan taas... Epäillään salmonellaa, vaikka tuskin sitä on. Ennen tuloksien saamista ei duuniin ole kuitenkaan asiaa. Toinen päivä nyt menossa ja olo, no parempikin joskus ollut... Alkoi taas niin kovin huolettamaan tuo maksan ja muiden sisäelinten kunto, että pakko on yrittää tehdä jotain. Olin tässä loman aikana ryypyllä jonka jälkeen jalat oli ihan hemmetin turpeat! Joten epäilen, että maksa se siellä ilmoittelee, ettei kestä kohta enää. Olihan ultrassakin viitteitä rasvoittumisesta. Nyt siis olen pari päivää ( vasta) sinnitellyt lääkärin määräämillä lääkkeillä. Ei siis yhtään codeiinia tai vastaavaa ole mennyt. Lyrica hiukan helpottaa oloa ja Tenoxia kaksi päivässä olen ottanut. 

Jonkin verran olen lukenut miten pitkään oxyjen vieroitusoireet kestäisivät ja noin viikkoa on niissä lupailtu. Toivottavasti olisi niin lyhyet! Viikon kai meikäläinenkin jopa kestäisi. Ehkä vähän enemmänkin, kunhan ei mitään viittä viikkoa niin kuin bubren kanssa. 

Luin myös artikkelin addiktioista. Oli aika järkeen käypää tekstiä. Siinä oltiin sitä mieltä, ettei esim. Heroiinista saa tavallinen ihminen juuri mitään euforiaa ja addiktikin vain tietyssä ympäristössä. Kaiken ydin oli kuitenkin siinä miten hengellinen ihminen on ja minkälaiset juuret omaa. Addiktoituuko ihminen miten helposti. Testi tehtiin myös rotilla ja ympäristö ja toiset rotat vaikuttivat hirmuisesti kiinnostiko herska vai ei. Kun oikein mietin tätä tutkimusta niin taitaa siinä jokin vinha perä olla. 

Vaikka nyt taas kärsin näitä pirun viekkareita ja en jaksa tehdä oikein mitään niin jotenkin silti tunnen itseni vähän terveemmäksi. Ahdistaa meinaan ihan pirusti noi kaikki oireilut. Ja pakkohan tämä joskus vaan on kärsiä pois alta. Tai sitten on todennäköisesti alettava sairastamaan ja kärsittävä seuraamuksia. Ainakin nopeammin mitä jos ilman olisi. Jonkin verran tässä lähi aikoina on kuollut paljon porukkaa. Tuttuja ihmisiä joiden elämää päihteet varjostaneet jo pitkään. Erilaisia vakavia sairauksia tullut tai jotain muuta. Ja kaikki samalla vuosikymmenellä olevia kuin minäkin. Ei siis nuoria ihmisiä! Aiemmin ei näin läheltä ole juuri kuollut kukaan käyttäjä. Vähän huolestuttavaa sekin, että nyt näin moni lyhyen ajan sisällä. 

Loppukuusta on taas lääkäri aika ja ajattelin jos saisin lähetteen maksatutkimuksiin ja ehkä vielä joskus interferoni hoitoon. En kuitenkaan suonensisäisiä ole käyttänyt enää muutamaan vuoteen.  Se kai siinä on aika tiukka ehto. Eihän ole mitään järkeä hoitaa ihmistä jolla on suuri riski tartuttaa itsensä uudestaan. Kerran olisin jo päässytkin siihen hoitoon, mutta virusta oli niin vähän ettei kannattanut hoitaa. Nyt kiinnostaisi kyllä silti hoitaa se virus pois. Tuhoaan se silti todennäköisesti elimistössä tekee.. Ja aika isolla prosentilla kirroosi on tulossa. Kuitenkin viruksen kanssa olen elänyt jo 16 vuotta ja maksassa rasvoittumaa ympärillä, joten on se pirun huolestuttavaa. Varmaan kenestä tahansa olisi. Mutta eipä tässä auta kuin viedä asiaa eteenpäin ja toivoa parasta. Niin ja yrittää olla ilman maksaa rasittavia lääkkeitä! Alkoholia en niin usein juokaan, mutta hyvähän sitäkin on yrittää välttää. 

Vähän suhdekoukeroistani taas, tai mulla mitään suhdetta ole, pientä sutinaa vaan. Ihan platonisella tasolla tosin. Kesän aikana olen käynyt muutamilla treffeillä, mutta eipä niistä ole mitään tullut. Ei ole tarpeeksi kiinnostavaa tyyppiä tullut vastaan. Nyt kun olen saanut painoa hiukan pois niin huomaa miten miesten päät kääntyy ihan eri tavalla kuin jokin aika sitten, tai sitten se on vain tämä kesä ;) Tai sitten itse katselen enemmän ympärilleni kuin ennen. Kyllähän tuo painon lähteminen itsetuntoa hiukan kohottaa. Enää ylipainoa jäljellä kolme kiloa! Jihuu! Reflojen ansiosta suurin osa tuosta painosta kyllä lähtikin. Vaikka kuinka yrittää syödä niin kaikki tulee heti ulos ja tuotoksesta voi vielä nähdä mitä on syönyt, että niin hyvin on sulanut... Ja kyllähän tuo huomiokin itsetuntoani hivelee :) En vain oikein tiedä miten suhtautua selvinpäin mihinkään hellyyden osoituksiin? Tosi arka tunnun olevan ja oxyt ovat antaneet sopivasti rohkeutta erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin. On ollut sana hallussa. Ääh! Tämä nyt on taas tällaista turhaa stressausta. Olen mestari stressaamaan kaikkea etukäteen. Eiköhän asiat suttaannu ihan omalla painollaan, kun vain pysyn selvinpäin. Lääkkeiden käyttö eristää sosiaalisesti hirveästi. Vaikkei haluaisi, mutta niin se vaan tekee. Sitä valitsee ympärilleen vain käyttäjiä eikä juuri muita. Tosi surullista. Nyt olen yrittänytkin elvyttää vanhoja ystävyyssuhteitani, heitä jotka eivät käytä mitään. Heistä saan voimaa omaankin onnistumiseeni ja ilman lääkkeitä elämiseen!