Eilen olin sitten toisen kerran siellä päihdelääkärin vastaanotolla. Sain oikein kannustavaa palautetta etenemiseni suhteen. Tsemppasi kovasti jatkamaan ja edelleen pidentämään retkahdusten väliä esim. puoleentoista viikkoon. Ja näin on kovasti tarkoitus tehdäkin. Heti huomenna ( viimeiset kuuluisat sanat narkkarin suusta ), koska tänään on suunniteltu retkahduspäivä! Tasan viikko sitten otin viimeksi ja olen antanut itselleni luvan tänään vähän retkua oxyihin. Tämän jälkeen aloitan tuon puolentoista viikon välein retkun. Ja toivon mukaan välit vain pitenevät ja pitenevät, kunnes loppuvat kokonaan. Unilääke vaihdettiin nukahtamislääkkeeseen, ja tarvittaessa saan ottaa puolikkaan pamin, tai kokonaisen. Sitä hän ei kyllä oikein mielellään antanut ja pienen paketin niitä vain sainkin. Toisaalta varmasti ihan hyvä niin. Bentsot koukuttavat kyllä ihan yhtälailla kuin opiaatitkin. Lyrican olisin halunnut vaihtaa johonkin toiseen ( en kyllä tiedä mihin....), mutta hänen mielestään niiden täytyy jatkua. Hän nähtävästi kuuluu näihin Lyrican tukijoihin, kun niin sitä tyrkytti. Ja kyllähän se kieltämättä yllättävän hyvin auttaa, mutta turvottaa! Pitää jopa vatsaakin hiukan paremmassa hantissa. No, kuitenkin näillä mennään ja oli kaikin puolin mukava ja kannustava käynti. Puolentoista kuukauden päästä taas uudestaan. Toivottavasti asiat retkuilun suhteen on meikäläisellä silloin paremmissa hantimissa. Tai edes edistystä havaittavissa! 

 Nyt jatkan taas näistä vieroitusoireista.. Herään edelleen ihan hemmetin aikaisin,  ja aina ennen kellonsoittoa. Eli sellaisessa jatkuvassa väsyhorrostilassa koitan jaksaa painaa. Vilu ja väristykset jatkuvat, voivat johtua ihan tuosta kroonisesta väsymyksestäkin. Aivastelen ehkä kerran päivässä ja välillä en ollenkaan, joten ne taitaa kohta olla jo taka-alalla. Yleinen vireystaso on vieläkin aika alavireinen, mutta kyllä siinäkin huomaan edistystä. Kävin duunin jälkeen jopa mustikoita poimimassa. Vaikka aika löntystämistä se kävely oli, mutta kuitenkin. Piristää se aina mieltä, kun saa jotain asioita tehtyä. Muutakin kuin täällä mökissä. Vaikka piristää ne kotityötkin mieltä, kun ne on hoidettu. Pääasia on ettei jää tohon töllön ääreen koko illaksi vaan tekee jotain väkisin. Pienin askelin kohti parempaa.... Uni kai se tässä nyt raskain taakka on, ja kun se alkaa korjaantua niin moni asia korjaantuu sen myötä myös, uskoisin. Pääkoppa tietysti toinen, mutta sitä en tiedä korjaantuuko se ikinä... ;)