Muutamana päivänä olen käynyt marjastamassa sekä liikkumassa luonnossa. Hitaasti kävellen olen edennyt, kun kunto ei muuta ole antanut tehdä. Lisäksi olen kotona hiukan jumpannut keskiroppaa, kun selkä on niin pirun kipeä koko ajan. Eilen sain jopa mentyä kuntosalille! Olin kyllä pirun tyytyväinen. Tosi rauhallisesti otin. Tiesin että fyysisesti olen aika heikkona ollut tässä pitkän aikaa, joten en nyt lähde repimään sen enempää. Ja hyvällä ololla mut lopuksi palkittiin. Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että kyllä nämä viekkarit vielä selätetään. Tai aika lieviähän nämä enää ovat, tuntuvat kuitenkin edelleen. Ilman retkahduksia olisivat ihan varmasti jo ohi. Tänään taas olen herännyt viiden aikaan aamulla, kun uni ei vaan riittänyt pidemmälle. Olisiko unilääkkeen vaikutus loppunut vähän ennen? Eli samojen oireiden kanssa oikeastaan painin mitä tässä muutaman viikon olen jo tehnyt. Ei oikeastaan hirveästi muutoksia. Mieliala hiukan parempi mikä on todella suurta plussaa! Ja kyllä ruumis voimistuu pikkuhiljaa koko ajan. Hirveän pienin askelin edetään, mutta pääasia että edetään. Periksi ei enää anneta, on tässä niin pitkä matka jo tultu. Ei kyllä huvita aloittaa taas alusta tätä rupeamaa. Elämäkin alkaa pikkuhiljaa maistumaan paremmalta :)