Lähes viikko sitten otin 15mg oxya ja tuntuu siltä, että sen jälkeen ollut todella vaikeaa. Joka päivä joutunut todella taistelemaan mielihalujen kanssa. Lisäksi unettomuus jatkuu edelleen. Muistaakseni viimeksi se alkoi helpottamaan parin kuukauden jälkeen. Eli kuukauden päivät ehkä vielä pitäisi yrittää vaan kestää. Todella raskasta vaan tämä jatkuva univaje, koska se vaikuttaa suoraan niin moneen eri asiaan. Varsinkin mielialaan ja yleiseen vireystilaan. Ja mun pää ei toimi ollenkaan väsyneenä! Tunnen itseni välillä ihan todella tyhmäksi. Aivot toimivat niin hitaasti, että oikein hävettää, kun juttelee ihmisten kanssa eikä ymmärrä mistään mitään. Tai sitten hoksottimet tulevat todella jälkijunassa. Aamut ovat parasta aikaa, kun on suht pirteä. Päivällä alkaakin univaje painaa päälle pahasti. Olen yrittänyt pakottaa itseäni liikkeelle joka päivä. Liikunta sentään tuo jonkinlaista helpotusta vireystilaan ja mielialaan muutenkin. Silti tämä viikko ollut jotenkin erityisen hankala. Ehkä johtuu osittain myös pitkästä työputkesta ja vähäisestä vapaa-ajasta, jonka senkin joutunut käyttämään opiskeluun lähes kokonaan. Onneksi viikonloppu häämöttää jo nurkan takana! Ja vihdoinkin on vapaapäivä! 

Olen jopa alkanut miettiä, että kannattaako sitä enää retkahdella ollenkaan, koska sen jälkeen monta päivää on todella tuskaista. Aiemmin ajattelin, että viikon päästä viikonloppuna voisin oxyja taas ottaa, mutta onko se hetken helpotus sen arvoista? Ei kyllä ole! Tai on se, tai ei ja on. Hemmetti on hankalaa! Tätä tämä on, jatkuvaa taistelua mielen kanssa. No, on tässä viikko aikaa pohtia mitä teen? Koko ajan olen kuitenkin pidentänyt noiden oxyjen käyttö väliä ja pysynyt suunnitelmassa. Pikkuhiljaa on alkanut uskoa, että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Ehkä jopa pääsen irti vielä joskus noista opiaateista. Tosin bentsoja on nyt mennyt päivittäin, että sitten saa alkaa niiden lopetus ja lasku. Lyricaa olen jo nyt vähentänyt puoleen. Lapsen askelin tässä edetään, mutta edetään kuitenkin! 😊