Nyt viimein saanut lääkärin kanssa lääkityksen  siihen kuntoon etten ole retkahtanut pariin kuukauteen vahvempiin opiaatteihin. Ardinex oli tämä pelastus. Niitä syön yleensä kaksi kertaa päivässä, ja vieroitusoireet pysyvät poissa. Nyt onkin ongelmaksi muodostunut tuossa lokakuussa vietetyn etelänloman jälkeen nuo unilääkkeet ja alkoholi. En saa niistä enää edes mitään kiksejä, mutta silti niitä tulee syötyä ihan liikaa. Ja annoskoko tietysti kasvaa myös jatkuvasti... Joka päivä päätän että nyt en niihin koske, kunnes huomaa pari pilleriä jo menneen, ja lisäksi tietenkin muutama annos alkoa. Eihän ne ilman alkoholia mitään kunnon vaikutusta anna... ja parin tunnin päästä saatan tehdä saman uudestaan. Ennen sain paljon energiaa tällä tavoin, mutta nyt vain nukahdan, tai ainakin olen ihan hemmetin väsynyt. Liikunta on jäänyt nyt muutaman viikon aikana lähes pelkkään hyötyliikuntaan. Todennäköisesti jos saisin itsestäni taas enemmän irti ja kiskottua itseni lenkkipolulle oloni olisi sekä fyysisesti että henkisesti paljon parempi. 

Koulussa onneksi olen nyt edennyt ja sillä saralla näyttää hyvältä. Jotenkin motivaatio vähän kaikkeen on laskenut, mutta se nyt voi johtua ihan tästä auringon puutteestakin... Pintapuolisesti kaikki hyvin, mutta sisältä tuntuu tyhjältä. Parempia aikoja odotellessa  😆