Tällä hetkellä en pysty pohtimaan tulevaisuuttani kovinkaan pitkälle. Ainoa suunnitelmani on lääkkeistä vieroittautuminen. Tiputan kahden viikon välein yhden Arton pois. Nyt syön niitä kolme päivässä. Ensi viikolla on tarkoitus siirtyä kahteen. Tiputukseen alku on aina todella tuskallista, mutta joidenkin päivien päästä elimistö kyllä tottuu. Tiedän, että mitä pidempään niitä syön sitä vaikeampaa eroon pääseminen on. Siksi en ala odottamaan, että kaikki vieroitusoireeni olisivat kokonaan poissa ennen, kuin tiputan taas yhden lääkkeen pois. Ilman kärsimystä tämä ei onnistu kuitenkaan, joten mitä sitä pitkittämäänkään. Viekkarit tulevat jokatapauksessa... Teen niin tai näin niin ne tulevat, ja ne on vain kestettävä. Kunpa tähän olisikin jokin oikotie... 

 Vatsani on aamuisin edelleen ihan kuralla. Onneksi Ardinex auttaa siihen, kunhan alkaa vaikuttamaan. Päivän ensimmäinen lääke ei juurikaan paljoa muuta autakaan, mutta päivälääkkeen jälkeen huomaan jo paljon positiivisia muutoksia. En palele, aivastelu ja niiskutus häviää ja energiatasoni nousee. Iltalääkkeen jälkeen oloni on myös ihan hyvä, ja saan nyt nukuttua paremmin. Tämä viikko on varmasti loppua kohden paljon parempi, kuin viime viikko. Vaikkakin vetohalut ovat edelleen valtavat. Olen käynyt mielessäni jo useasti hakemassa oxyja tai juonut alkoa, että saisin hetken hengähdystauon tästä kaikesta. Silti jotenkin olen saanut sinniteltyä mielihalujeni kanssa.