Heräsin yöllä joka kerta, kun käänsin kylkeä, mutta sain kuitenkin heti uudestaan unenpäästä kiinni. Aamulla nousin vasta 7.30! Sain vihdoin nukuttua lähes kunnon yöunet 👌 Enkä herännyt aamuyöstä vatsan kramppailuun. Ne alkoivat vasta hiukan myöhemmin. Otin aamulääkkeen ehkä hiukan liian myöhään, joten paskakin ehti alkaa lentää ja pönttö räjähdellä. Edelleen aamut ja aamupäivät ovat vaikeita. Vasta sitten kun otan päivälääkkeen ja sen vaikutus alkaa saan tahdonvoimaa kerättyä sen verran, että jaksan hiukan tehdä joitain kotitöitä ja kuntouttaa itseäni leikkauksesta. Näiden toimien jälkeen olenkin taas ihan loppu... pystyisin varmasti enempäänkin, mutta motivaationi on heikko. Ehkä myös annan itselleni liikaa tekosyitä olla tekemättä sen enempää. Vedoten viekkareihin ja leikkaukseen. Kuntoni on todella heikoilla kantimilla, eikä se paranekaan jos en yritä sitä nostaa. Liikkeelle lähtö on vain helvetin hankalaa! 

 Mielitekoja on joka päivä useasti. Niiden kanssa kamppailu on myös todella haastavaa. Vielä olen kuitenkin, jotenkuten saanut pidettyä itseni kurissa. Muistuttelen jatkuvasti itselleni, että jossainkohtaa kyllä helpottaa.