Nyt olen ollut ilman vahvoja opiaatteja jo yli viikon! Ei kovin helppoa ole ollut ja tukilääkkeitäkin olen ottanut helpottamaan pahimpia oloja. Edelleen aikomus jatkaa samoilla linjoilla. Päivät ovat selviytymistä toiseen. Ainoastaan toivo ja usko paremmasta auttaa jatkamaan. Haluan vieroitusoireettomaksi! Tavoitteena, että kesällä asia onkin niin. Mieluummin tietysti jo ensi viikolla. Onhan niihin selkeästi jo nyt tullut parannusta. Vaikka edelleen on kylmä ja väsymys kulkee rinnalla koko ajan. Lisäksi minulla on ihan järjetön koivuallergia, joten en aina tarkkaan tiedä mikä oire johtuu allergiasta ja mikä viekkareista. Eilenkin nukuin lähes koko päivän... Välillä toivoisin että vieressä olisi joku kuka pakottaisi liikkeelle ja tekemään asioita, kun oma saamattomuus ja oma-aloitteisuus nyt on mitä on. Pitää kuitenkin olla armollinen itselle. Olen niin alussa tällä matkalla!