Viimeksi kirjoitin, että olin menossa lääkäriin ja labroihin. Lopulta kun sain mentyä lääkäri kirjoitti minulle mielialalääkkeet ja suositteli psykiatrista sairaanhoitajaa. Ja sain minä ne labratkin. En tiedä mikä noissa terapiatyypeissä on, mutta itse en tätä mahdollisuutta halunnut käyttää. Joskus käynyt ja pettynyt joka kerta. Ehkä sekin vaikuttaa paljon, etten siellä voisi kuitenkaan puhua oikeista ongelmistani... Kun tulisi taas se saatanan lastari väliin. Joten jätän suosiolla väliin... Sääli sinänsä, mutta minkäs voit tälle holhoavalle yhteiskunnalle ja sen lakipykälille? Ei perheellinen päihdeongelmainen voi sanoa ongelmistaan mitään, kenellekään. Ja sen kanssa nyt on vain elettävä. No, jokatapauksessa kävin myös niissä labroissa jossa todettiin minun sairastuneen kilpirauhasen vajaatoimintaan! Arvot olivat ihan todella päin persettä. Tietysti olin surullinen kuullessani sairaudesta, mutta toisaalta myös helpottunut. Näihin mun oireisiin voikin ehkä löytyä jokin ratkaisu! Nyt olen syönyt lääkettä sitten tuohon tautiin. Olo on ehkä hitusen parantunutkin, vaikka matkaa vielä onkin. Bubren lopetuksen kanssa on edelleen samat ongelmat. Kesä kun nyt meni vähän heikommin... Nyt olen taas ollut muutaman viikon ilman ja vaikka kesällä oli käyttöä enemmän niin välipäiviäkin pidin. Ja ne huomaa nyt. Jos olisin taas vedellyt surutta päivittäin olisi olotilani paaaaljon heikompi tällähetkellä. Ei se nytkään niin hyvä ole, mutta selkeän eron kyllä huomaa. Lisäksi sain taas hetkisitten tietää olevani uudestaan raskaana! Onhan sitä yritetty jo pitkään taas tuon talvella tulleen keskenmenon jälkeen, mutta ilmeisesti tuo kilppari on sen estänyt. Ja todennäköisesti sen vuoksi viimeksi keskeytyikin. Minä tulen kyllä NIIN onnistumaan tässä lopetuksessa! 😇