Nyt on synnytetty ja vauva voi hyvin. Olen ollut ilman jo pidempään, eikä huvita enää leikkiä opiaateilla. Vihdoin pääsin niistä vieroitusoireista eroon! Mieliala vaihtelee ja sen osalta välillä tekisi mieli, mutta ei niin järisyttävästi että jotain nappailisin. 

 Kävin siellä sairaalan sossupalaverissa, eikä hän nähnyt tarvetta seuloille eikä vauvan kakka- tai pissanäytteille. Joten selvisin säikähdyksellä. Vauvalla ei myöskään ollut vieroitusoireita syntyessään, vaikka tuli pari viikkoa etuajassa. Itsesyytökset on välillä ihan kauheat, vaikka turha sitä enää on itkeä, kun paskat on jo housuissa... Nyt en voi muuta kuin huolehtia siitä, etten enää palaa takaisin entiseen. Tämä pillereiden pyörittely saa nyt jäädä menneisyyteen ja nyt selvinpäin huomiseen! Mä taidan oikeasti vielä selvitä tästä! Ainakin olo on koko ajan varmempi ja varmempi siitä, että tässä se nyt oli. Alan rakentamaan uutta elämää itselleni ilman mitään päihteitä. Vuosia se nähtävästi sitten vei että pääsin tähän pisteeseen, mutta on kuitenkin mahdollista. Ja jos minulla on niin on teillä muillakin. 20 vuotta rämmin tuossa opiaattien ja muiden päihteiden suossa. Takaisin en palaa enää. Ikinä!