Moikka teille pitkästä aikaa!

 Olin puolitoista vuotta ilman refloja ja käytin hyvin satunnaisesti oxyja. Nyt olen TAAS livennyt tuosta ja käyttö on päivittäistä nyt pari kuukautta. Reflat ovat tulleet taas takaisin. Lisäksi odotan jo kolmatta lastani 🙈 Odotus tuli yllätyksenä, eikä suunnitellusti niin kuin edelliset, ja sekin stressaa hyvinkin paljon. Miten oikein jaksan 38 vuotiaana kahta alle kaksi vuotiasta? Miten mahtaa parisuhteen käydä? Kestääkö se tämän kaiken? Miten meidän talous kestää? Ääh, paljon huolenaiheita. 
 Jatkoin kouluakin tässä syksyllä. Samaan aikaan oxyn kanssa... Osaksi kai sosiaaliseen paineeseen? Koulu kuitenkin lopahti heti alkuunsa. Kiitos Koronan. Lapsi oli alkuun niin paljon kipeänä, kun eihän hänellä ollut minkäänlaista vastustuskykyä eri sairauksiin päivähoitoon mennessä. Ja Koronan vuoksi piti odottaa kaikkien oireiden poistumista. Ja yskähän usein kestää helposti parikin viikkoa. Näitä tauteja kun oli parit heti alkuun niin minun opiskelut oli taputeltu. En pysynyt enää millään opiskelujen tahdissa. Ja sitten tämä uusi raskaus vielä. Joten siirrän opinnot taas jonnekin hamaan tulevaisuuteen. 
 Oxyja tilailin juuri ison satsin itselle ja kovasti on tarkoitus vielä ne kiskaista ja sitten taas irtautua niistä. Ja näinhän myös teen! 
 Tiedän, että olette näiden viiden vuoden aikana kuulleet tämän saman tarinan jo useaan kertaan. 🙈 Käytän, lopetan, käytän, lopetan... jne. Mun päässä on jotain pahasti vinksallaan. Nyt kun olen ollut pitkiäkin aikoja ilman opiaatteja niin elämä tuntuu... öö... aika mitään sanomattomalta. Tunneköyhältä 😒. Fyysisesti en jaksa oikein mitään ja voimat on poissa. Samoin motivaatio. Välillä en olekaan ihan varma haluanko elää elämäni oikeasti ilman opiaatteja. En tunne niin suurta iloa tai surua kun olen selvinpäin. Elämä on aika harmaata silloin. Voi olla, että minun täytyisi löytää lääkäri joka mahdollistaisi minulle omakustanteisen korvaushoidon hyvin pienellä annoksella. Esim. Temcesik voisi olla yksi hyvä vaihtoehto, ja jopa mahdollinen. Mutta tämä vasta kun vauva on syntynyt ja vähän kasvanut, ettei lääke ole hänelle vaarallinen kun imetän. Imetän tuota taaperoakin vielä, mutta ihan muutaman kerran päivässä. Eikä maitomäärä ole enää iso. 
 Mutta joo. Tällaista täällä tänään.