torstai, 24. toukokuu 2018

Mieliala ja perhe

 

 Alkaa hiukan tuntumaan, että PAHIMMAT vieroitusoireet ovat pikkuhiljaa takana päin? Pelkkien bentsojen kanssa olen selvinnyt päivistä jotenkuten ja saanut nukuttua öisinkin. Mutta tämä oman pään kanssa oleminen ja mielialan aleneminen on tullut hyvin vahvana tilalle. En keksi tai saa aikaiseksi juuri mitään. Kunto ei kestä oikein kävelyään. Vasta pari viikkoa takana ( kerran retkunut ) ja tuokin aika tuntuu aivan jäätävän pitkältä. Joka päivä toivon, että jospa se kuuluisa huominen olisi edes hiukan parempi päivä... Varasin ajan lääkäriin perus labroja varten ja ajattelin samalla pyytää jonkinlaisen mielialalääkityksen. Ainakin edes tähän alkuun. Siihen saakka, että aivojen reseptorit alkaisivat tuottaa taas itsenäisesti serotoniinia ja luontaisia opioideja. Tai liikuttelisivat niitä miten normisti kuuluukin. 

 Alan huomata että perhekin hiukan ihmettelee tätä minun touhua ja mielialan laskua. Toisaalta tämä aika vuodesta on ihan selkeästi paras aika lopettaa, koska aurinko ja valo sentään hiukan auttavat mielialan kohentumiseen! 

 Aivotkin ovat aika jäässä, pahoittelut.

torstai, 24. toukokuu 2018

Mieliala ja perhe

 

 Alkaa hiukan tuntumaan, että PAHIMMAT vieroitusoireet ovat pikkuhiljaa takana päin? Pelkkien bentsojen kanssa olen selvinnyt päivistä jotenkuten ja saanut nukuttua öisinkin. Mutta tämä oman pään kanssa oleminen ja mielialan aleneminen on tullut hyvin vahvana tilalle. En keksi tai saa aikaiseksi juuri mitään. Kunto ei kestä oikein kävelyään. Vasta pari viikkoa takana ( kerran retkunut ) ja tuokin aika tuntuu aivan jäätävän pitkältä. Joka päivä toivon, että jospa se kuuluisa huominen olisi edes hiukan parempi päivä... Varasin ajan lääkäriin perus labroja varten ja ajattelin samalla pyytää jonkinlaisen mielialalääkityksen. Ainakin edes tähän alkuun. Siihen saakka, että aivojen reseptorit alkaisivat tuottaa taas itsenäisesti serotoniinia ja luontaisia opioideja. Tai liikuttelisivat niitä miten normisti kuuluukin. 

 Alan huomata että perhekin hiukan ihmettelee tätä minun touhua ja mielialan laskua. Toisaalta tämä aika vuodesta on ihan selkeästi paras aika lopettaa, koska aurinko ja valo sentään hiukan auttavat mielialan kohentumiseen! 

 Aivotkin ovat aika jäässä, pahoittelut.

tiistai, 15. toukokuu 2018

Vieroitusta kotona

  Nyt olen ollut ilman vahvoja opiaatteja jo yli viikon! Ei kovin helppoa ole ollut ja tukilääkkeitäkin olen ottanut helpottamaan pahimpia oloja. Edelleen aikomus jatkaa samoilla linjoilla. Päivät ovat selviytymistä toiseen. Ainoastaan toivo ja usko paremmasta auttaa jatkamaan. Haluan vieroitusoireettomaksi! Tavoitteena, että kesällä asia onkin niin. Mieluummin tietysti jo ensi viikolla. Onhan niihin selkeästi jo nyt tullut parannusta. Vaikka edelleen on kylmä ja väsymys kulkee rinnalla koko ajan. Lisäksi minulla on ihan järjetön koivuallergia, joten en aina tarkkaan tiedä mikä oire johtuu allergiasta ja mikä viekkareista. Eilenkin nukuin lähes koko päivän... Välillä toivoisin että vieressä olisi joku kuka pakottaisi liikkeelle ja tekemään asioita, kun oma saamattomuus ja oma-aloitteisuus nyt on mitä on. Pitää kuitenkin olla armollinen itselle. Olen niin alussa tällä matkalla! 

 

tiistai, 8. toukokuu 2018

Na-ryhmä

 Tästä alkaa yritys taas! Välillä tuntuu, ettei tämä mun opiaateista irtautuminen johda mihinkään, mutta nyt on taas uutta uskoa huomiseen! Tai koitan nyt selvitä tämäkin päivän... Onko tuo aurinko ehkä tuonut jonkinlaista iloa ja uskoa parempaan? 

 Eilen olin taas ensimmäisen päivän ilman vahvoja opiaatteja ( contteja ) ja oli aika kamala päivä. Erottelin Panacodeja ja otin niitä kolme, mutta eivät kovinkaan paljoa helpottaneet oloani... Lisäksi otin Lyricaa. Ja yöksi tennareita. Heräsin 5.30 ja vielä suht pirteänä! Tänään olo ollut huomattavasti parempi. 😊 Huomenna lähden 300km päähän ystäväni luo. Ajattelin, että olen siellä joitain päiviä " katkolla ", ehkä käyn jopa NA ryhmässä, kun täällä en sitä oikein voi tehdä lastensuojeluilmoitus pelon vuoksi. Tuo pelko seuraa aika hyvin mukana, kun joku IDIOOTTI sen kerran tekee niin eipä huvita sieltä enää uudestaan apua hakea... Tosi anonyymi ryhmä...  joopa joo. 😓 Muutenkin täällä Suomessa kun on päihdeongelma lailla " rangaistava ", eikä hoitoon hakeutumisella voi siitä välttyä. Nostaa ainakin minulla kynnystä edes hakeutua avun piiriin. Jos hoitoon hakeutumisesta ei " rangaistaisi " niin olisin itsekin hakenut apua jo aikoja sitten. Mutta minkäs teet..?? Ei tuonne itsehoito ryhmiinkään uskalla enää mennä, kun ei koskaan tiedä tunnistaako joku ja tekee SAATANA lastari-ilmon! Eikä ajattele tekojaan sen enempää. Minuun se on vaikuttanut jo yli 10 vuotta! Kiitos siitä! Joten muille tällaista harkitseville niin älkää ihmeessä tehkö niin! Voi olla ettei siitä syystä tämä henkilö hakeudu enää avun piiriin. Ei edes ns. matalan kynnyksen apuihin. Tulipas paasattua. 😅

 

tiistai, 20. helmikuu 2018

Elämää hyvässä ja pahassa

 Olen ollut viime kuukaudet todella huonovointinen, mikä enemmän varmaankin johtunut raskaudestani kuin lääkkeiden lopetuksesta. Raskaus meni kesken, ja olo parantunut huimasti fyysisesti. Henkisesti olenkin ollut aika rikki. Bentsojen suhteen ei enää onneksi ole vieroitusoireita. Olivat aika järkyttäviä muutaman viikon. Onneksi se on kuitenkin takana päin. Opioideista vieroitus edelleen kesken 🙄 Eli jonkin verran olen retkahdellut. Ahdistus ja mielialan laskeminen ovat olleet itselleni liikaa, lisäksi vielä unettomuus, minkä seurauksena valvoin yöt monia viikkoja putkeen. Olisinko viidennen viikon jälkeen helpottanut oloani ensimmäisen kerran. Voitte vain kuvitella minkälaiset silmäpussit omaan tuollaisen valvomisen jälkeen! Todennäköisesti mielialaan vaikuttaa paljon tuo unenpuute myöskin, ja tietysti myös opiaattien jättämä tyhjiö mielihyvä- ja kipukeskuksissa. Aika pohjamudissa pyöriskelen omien ajatusteni kanssa. Mietityttää miten täältä kuopasta onnistuisin vielä nousemaan elävien kirjoihin?