Alkaa hiukan tuntumaan, että PAHIMMAT vieroitusoireet ovat pikkuhiljaa takana päin? Pelkkien bentsojen kanssa olen selvinnyt päivistä jotenkuten ja saanut nukuttua öisinkin. Mutta tämä oman pään kanssa oleminen ja mielialan aleneminen on tullut hyvin vahvana tilalle. En keksi tai saa aikaiseksi juuri mitään. Kunto ei kestä oikein kävelyään. Vasta pari viikkoa takana ( kerran retkunut ) ja tuokin aika tuntuu aivan jäätävän pitkältä. Joka päivä toivon, että jospa se kuuluisa huominen olisi edes hiukan parempi päivä... Varasin ajan lääkäriin perus labroja varten ja ajattelin samalla pyytää jonkinlaisen mielialalääkityksen. Ainakin edes tähän alkuun. Siihen saakka, että aivojen reseptorit alkaisivat tuottaa taas itsenäisesti serotoniinia ja luontaisia opioideja. Tai liikuttelisivat niitä miten normisti kuuluukin. 

 Alan huomata että perhekin hiukan ihmettelee tätä minun touhua ja mielialan laskua. Toisaalta tämä aika vuodesta on ihan selkeästi paras aika lopettaa, koska aurinko ja valo sentään hiukan auttavat mielialan kohentumiseen! 

 Aivotkin ovat aika jäässä, pahoittelut.