Eilen oli tämä odottamani lääkärissä käynti. Kerroin siellä asiani ja sain oireiden mukaisen lääkityksen. Siis vieroitusoireiden mukaisen. Yhteensä seitsemää eri lääkettä määrättiin, ja vuorokaudessa saisi syödä yhteensä 20 pilleriä! Tuntuu ihan kauhealta määrältä. Jotkut lääkkeet eivät olleet tuttuja entuudestaan, joten googlasin niitä ja totesin, etten kaikkia ala edes syömään. Sen verran pelottavia vieroitusoireita on ihmisillä niistä tullut. Eikä tarkoitus ole päätyä ojasta allikkoon. Pitäisi kai hankkia dosetti jos ohjeen mukaan noita alkaisin syömään. Sen olen kuitenkin lääkäreiden kanssa oppinut, että ihan sokeasti heidän määräämiään lääkkeitä ei kannata syödä. Kannattaa ottaa itse selvää mitä lääke tekee, miten vaikuttas ja mitä eri haittoja voi siitä seurata. Usein lääke yhtiöt ovat sponssaamassa lääkäreitä, jotka heidän lääkkeitään määrää. Eikä lääkärit mitään jumalia ole. Eivätkä aina tiedä lääkkeistä niin paljon, kuin antavat ymmärtää. Ja potilas kantaa lopulta seuraukset lääkkeiden haitoista. No kuitenkin, itse ajattelin ottas käyttöön lähes kaikki mitä minulle määrättiin. Kaverini suositteli, että kokeilen vieroituksen aloittamista vapaapäivänäni, koska ainakin Lyrica voi alkaa heittää askelta jonkin verran. Ja mitä nyt asiaa hiukan tutkin niin näin todella kannattaa tehdä. En voi heittää tätä satsia naamariin ja sitten lähteä töihin. Voi olla, että saisin aikas nopeasti lähtöpassit kotio. Teen sellaista työtä jossa pitää olla koko ajan skarppi, koska virheet voivat olla hyvinkin kohtalokkaita. Virheisiin ei vain ole varaa. Vähän hirvittää jo nyt mihin kuntoon sitä oikein menee. En ole ikinä kyseistä lääkettä syönyt, mutta olen nähnyt missä kunnossa toiset ovat siitä olleet. Ihme ettei siinä paketin kyljessä ole kolmiota? Päihteiden käyttäjien keskuudessa sitä kuitenkin kovasti käytetään ja aika sekaisin ovat siitä olleet. Ehkä juuri kolmion puuttumisen takia lääkärit uskaltavat sitä niin helposti kirjoittaa. Cymbalta oli minulle myös vieras lääke, joka pitäisi auttaa kipuun, ahdistukseen, unettomuuteen, paniikkiin jne. Sekin vaikutti aika hullulta lääkkeltä, ja ikäviä vieroitusoireita on ihmisille siitä tullut. Joskus yksi lääkäri määräsi minulle Levozin nimistä psyykelääkettä kipuun. Söin yhden pillerin enkä ole sen jälkeen siihen koskenut. Oli ihan kamala lääke. Ja jos nämä ovat yhtään vastaavanlaisia niin en kyllä pysty niitä syömään. Olin ihan hirveän väsynyt koko ajan, eikä mistään oikein tullut mitään. Pää tuntui ihan puurolta, eikä kyllä ollut minun lääkkeeni. Kai sekin on jonkinlainen neurolepti ja mitä olen niihin tutustunut niin en kyllä voi suositella kenellekään. Ihan kamalaa tavaraa. Tai kai niihinkin tottuisi, mutta en halua edes totutella. Sitten sain sydämentykyttelyyn propralia, mikä on varmasti ihan hyvä. Catapresania kylmäkuuma oireisiin, ripulilääkettä, allergialääkettä ja unilääkettä. Eli vähän kaikkiin eri oireisiin jotakin. Jotkut kuulostavat ihan hyviltä vaihtoehdoilta, mutta noi kaksi lääkettä minua vähän epäilyttää, Lyrica ja Cymbalta. Niitä en haluaisi syödä, mutta pahimmissa oloissa sitä sortuu mihin tahansa. Epätoivoisesti hakee helpotusta jostain. Ajattelin että jos tuon Lyrican otan ulos apteekista ja tuon toisen jätän sinne suosiolla. 

 Mulla on viikonloppuna treffit! Viimeksi olen ollut treffeillä varmaan kaksi vuotta sitten. Tai ylipäänsä ollut miehen kanssa... Miten aika kuluukin niin äkkiä? Vaikka kyllä se kieltämättä alkaa jo tuntuakin. Kaipaan läheisyyttä ja välillä on tuntunut, että kuka tahansa joka mukaan lähtee niin saa tulla. Nyt ihan muutamana viimeisenä kuukautena olen taas alkanut katsomaan miehiä sillä silmällä. Aiemmin olen halunnut vain olla itsekseni ja torjunut kaikki ketkä ovat lähelleni yrittäneet. Ehkä vasta nyt olen päässyt yli aiemmasta suhteestani kunnolla. Kolme vuotta siihen sitten meni. Viimeisin suhteeni oli ehkä sen verran traumaattinen, että kesti nämä vuodet toipua suhteesta jotenkin. Pelot ovat onneksi kaikonneet aika hyvin, vaikka tietysti joskus ne tulevat mieleen, mutta eivät valtaa mieltäni niin paljon kuin silloin kolme vuotta sitten. Vitsi miten pelkäsin sitä miestä. Olen katsellut tv:stä murhamysteerejä, jotka liittyvät parisuhteeseen. Monesti uhri on kertonut tutulleen, että jos hänelle käy jotain, niin heti pitäisi epäillä puolisoa. Kerran tässä muistelin, että eron aikoihin juttelin kaverille ihan samalla tavalla. Ei kovin hyvä merkki. Onneksi pääsin siitä suhteesta pois.