Piti sitten kuitenkin ottaa jo perjantaina niitä oxyja... vaikkakin suunnitelma oli, että vasta viikon päästä perjantaina. Mutta meikätyttöhän teki sen jo nyt. Lisäksi alle vielä muutama unilääke 😕 ja myöhemmin yksi pieni naukku liköriä. Että sellainen selvä päivä. Ja näin jälkeenpäin ajatellen ei edes harmita juuri ollenkaan. Oli vielä ihan tosi kivaakin. Mutta en silti toista tapahtunutta uudestaan. Olihan se hemmetin tyhmää, mutta niinhän se on aina. Pohdin, että joisin muutaman oluen, mutta päädyinkin noihin unilääkkeisiin ja niiden alkaessa pelittää tuntui hyvältä idealta popsaista vielä 5mg oxya siihen päälle. Oikein kunnon nollaus pitkän työputken päätteeksi... Että sellainen retkahdus tällä kertaa. Osaksi tein tämän siksi koska tapasin uuden ihmisen, ja se jännitti. Ja tuollaisen rohkausu coktailin sitten otin. Tällainen tapa on minulle vähän liiankin tuttua. Hirveän pelottavaa ja jännittävää kohdata uusia ihmisiä. Ja ajatus siitä etten ole sopivasti puhelias ja sosiaalinen on jotenkin ihan mahdoton. Jotain tämän tyyppistä ajatusmallia paikkailen noilla lääkkeillä. Ensivaikutelman pitää olla todella hyvä ( just, ihan pilleripäissään ). Tiedän, kuulostaa tosi absurdilta ja typerältä. Mutta tuohon tavoitteeseen pääsin taaskin. Minusta siis tykättiin ja niin edespäin. Oikein ilmoitettiinkin se minulle. Onneksi se ensi kohtaaminen on nyt ohi, ja voin myöhemmin tavata ihan selvinpäin. Ja tapasinkin jo 😊 Tuo kaava toistuu minulla lähes aina ja sille minun pitäisi uskaltaa tehdä jotain. Kai se jotain itsetunto ongelmaa on tai epävarmuutta tai jotain sen suuntaista. 

 Tapahtuneesta huolimatta nyt ollut paljon parempi fiilis ja mieliala hyvä. Uniongelmat jatkuu, mutta se nyt ei varmasti ole mikään yllätys.