En sitten ole pystynyt olemaan ilman enää moneen päivään. Subun vieroitusoireet jatkuvat selvästi edelleen, vaikka olen oxyja nyt ottanut. Yöunet ovat todella huonoja ja selkä ihan pirun kipeä. Monta päivää olen ihmetellyt mistä tuo heikko nukkuminen johtuu, kunnes eilen sen keksin! Ihmeellistä miten se tuolla taka-alalla vaikuttaa, vaikka mielestäni ei kyllä pitäisi..? Tänäänkin olen ollut taas kolmesta asti hereillä, kun naapurit mekastivat. Enkä saanut enää uudestaan unenpäästä kiinni. Normaalisti ilman häiriöitä heräilen kuuden seitsemän aikoihin. Tai siis nyt. Ennen nukuin helposti 10-11 asti. Unen kesto on paljon lyhyenpi, ehkä 7 tuntia yössä keskimäärin. Väsynyt tietysti olen, koska unet jäävät liian lyhyiksi. Enkä pysty edes päivällä nukkumaan nykyään. Viimeksi tämä heikko uni kesti muutamia kuukausia, jonka jälkeen alkoi pikkuhiljaa palata ennalleen. Meikäläinen on vielä aina ollut todella lahjakas nukkuja ;) Helposti voinut nukkua 15 tuntia vuorokaudessa, jos on aina riittänytkään... Ei tietenkään joka päivä, mutta nukkuminen on ollut minulle pakokeino jos elämä potkii, tai on tylsää tai mikä tahansa syy on ollut hyvä syy nukkua. Alkaa tässä olla ikävä kunnon yöunia!

 Tässä yhden miehen kanssa keskusteltiin lapsista. Halutaanko vielä joskus lapsia vai ei? Molemmat niitä toivoisivat vielä saavansa. Jopa minäkin, vaikka olen tällainen mikä olen. En vain tiedä kykenisenkö olemaan raskausaikaa ilman? Tai imetysaikaa tai yleensäkään ilman? Lapsen takia siihen ei pysty. Tai hetkellisesti ehkä, mutta kyllä se halu pitää tulla itsensä takia. Jos haluaa sen kestävän. Voi tietysti olla, että tämä yksi lapsi jää ainokaisekseni, koska en halua kylvää enempää kärsimystä. Naisella vain aika loppuu perheen lisäykseen niin paljon aikaisemmin, kuin miehillä. Mutta minkäs teet? Jos saisin tämän ongelmani joskus ratkaistua niin ehkä sitten raskaus voisi olla mahdollista. Monet pystyvät raskauden olemaan ilman aineita, mutta alkavat käyttää taas syntymän jälkeen...