Vappu meni taas lääkettä ottaessa. Tai koko viime viikko meni vähän niin ja näin. Hyvä jos edes joka toisen päivän olin ilman. Nyt taas yritetään sinnitellä pidempään. Hain avuksi pienen apupaketin omasta jemmasta, Artoja ja panacodeja. Josko niiden avulla jaksaisin vähän paremmin. Ovat kuitenkin paljon miedompia kuin subu. Toivottavasti myös niiden vieroitusoireet ovat lievempiä... Toivossa on hyvä elää ;) 

 Joka kerta kun olen nyt ottanut subua niin huomaan, että jalkani ovat ihan jäässä ja turvoksissa. Heti kun olen ilman niin sellaista ei tapahdu. Olenkin pohtinut, että hidastaako tai heikentääkö subu niin paljon sydämen toimintaa, että se vaikuttaa noin jalkoihin? Ja minä kun juoksin lääkärissä asian takia monta kertaa... 

 Jotenkin motivaatio olla ilman on välillä kateissa ja välillä taas ihan huipussaan. En tiedä miten saisin sitä pidettyä yllä joka päivä? Kaduttaa aina kun käytän, mutta samalla en haluaisi ottaa viekkareita vastaan. Niiden pitkäkestoisuus meinaa saada minut välillä luovuttamaan. Mutta en vain voi luovuttaa. Se kuitenkin ottaa enemmän kuin antaa. Pidemmän päälle ainakin.