Tänään ollut ihan hyvä päivä. Eilen menin nukkumaan jo yhdeksän jälkeen joten heräsin aamulla todella aikaisin. Kello näytti vähän yli kuutta ja oli vielä pimeää. Olin heräillyt jo aiemminkin, mutten noussut ylös, kun oli niin aikaista. Päivällä nukuikin lähes kolmen tunnin päikkärit. Olotila on ollut yllättävän hyvä. Taas on kolmas päivä viime tiputuksesta, joten olotilan pitäisikin olla parempi, kuin parina edellisenä päivänä. Mieli on vain aika herkässä tilassa mikä ärsyttää jo välillä. Tuntuu kuin tuosta tihruttamisesta ei tulisi loppua ollenkaan. Kaikki mikä hiukankin on surullista tai muuten tunteisiin vetoavaa niin itkettää minua. Ja noita hetkiä on useita päivässä. Varsinkin juuri ennen kuin otan lääkkeen.

 Huomenna tippuu taas annos ja alan olemaan puolessa välissä lääkkeen vähennystä. Välillä meinaa usko loppua ja tekisi mieli ottaa vähän enemmän kuin mitä saisin. En sitä ole kuitenkaan tehnyt. Kai sitä aina tulee noita hetkiä. Tupakan lopetuksenkin laitoin hetkeksi taka-alalle. Muuten on liian paljon kerralla lopetuksia. Samaan aikaan ei ehkä ole hyvä toteuttaa molempia. Kaikka aikanaan...

 Olen tänään ollut vapaa päivällä ja huomenna taas jatkuu työt. Ja tippuu annoskin. Ensimmäinen päivä on aina aika ikävä, kun annos on vähentynyt. Toivottavasti saan nukuttua pitkään niin saan venytettyä aamu annoksen ottoa mahdollisimman myöhäseen. Olen huomenna iltavuorossa, joten sinne iltaankin tarvittaisiin vielä potkua. Yleensä aamuannos tuntuu kovin mitättömältä, eikä tunnu juuri missään. Hyvä kun pitää juuri ja juuri vieroitusoireita poissa, ainakin osaksi. Toisen annoksen jälkeen päivä jatkuu yleensä paljon parempana, eikä vaikutus tunnu loppuvan niin nopeasti. Varmasti se aamuinen annos vaikuttaa siellä taka-alalla. Aamuisin otan isommat vedot ja iltapäivällä tai illalla otan pienemmät. Silti tuntuu, että se iltainen potkii paljon paremmin. Silloin kun jaoin annokset uudestaan ja lisäsin iltaankin viivat niin tiputukseen tuli kolme päivää lisää. Kerran päiväannos suureni hieman niin ajattelin, että parempi myös pidentää tiputusta muutamalla päivällä. Niinä viimeisinä kolmena päivänä on vain yksi annos jonka otan aamuisin. Tai muutama murena siinä enää on. Ihan on tosi miniskidi määrä. Muistaakseni jäljellä on vielä yksitoista päivää. Ja sitten saa tämä loppua joksikin aikaa ihan kokonaan. Niin paljon jo odotan, että pääsisin siihen pisteeseen, ettei minun enää tarvitsisi pelätä vieroitusoireita tai mitään muutakaan mikä liittyy tohon tavaraan. Niin monta vuotta olenkin jo antanut huumeille elämästäni. Lapsenikin alkaa olla niin vanha, että ihan kohta jään kiinni hänellekin jos tätä jatkan. Teini-ikä kolkuttelee jo, eikä tälläista pysty enää pitämään salaisuutena. Ihan varmasti tulee hetki jolloin hän näkisi vahingossa mitä olen tekemässä. Ja sitä en halua joutua kokemaan! Pilvestä jäin jo varmaan kerran kiinni, ja minulle tuli ihan kauhea olo ja tunnontuskat. Tuskin hän tiesi mitä se oli, mutta eiköhän se hänelle tässä iän karttuessa selviä. Miten noloa se olikaan?! Selitin hänellä hätäpäissäni jotain yrteistä ja ruoanlaitosta, eikä se mennyt läpi... Sanoi vain että ei hän usko. Ja näitä alkaa tapahtua ihan varmasti lisää, jollei mikään muutu. Pahin pelkoni on, että lapseni seuraisi jalanjälkiäni ja alkaisi itsekin käyttämään. Paras tapa ehkäistä se on näyttää esimerkkiä muusta ja kertoa totuus huumeista. Miten ne vie ihmisen ja ottaa nopeasti tiukan otteen, josta on todella vaikea päästä irti. Suurin osa ei pääsekään ikinä. Ja jäljen ne jättävät anyway... Mieleen ja ruumiiseen. Hidasta itsemurhaa, niin kuin sanotaan. Omasta käytöstäni en kyllä aio kertoa. En ainakaan ennen aikuisikää.

Tulipa vielä mieleen, että jalkojen turvotukset ovat vähentyneet huomattavasti, eivät kuitenkaan kokonaan, mutta parempaan suuntaan ollaan ihan selvästi menossa. Lisäksi varpaani eivät ole enää jatkuvasti ihan jäässä. Olivat aina varsinkin iltaisin aivan kohmelot. Nyt veri kiertää selvästi paremmin ja varpaat jopa tuntuvat todella lämpimiltä iltaisin. Jee jee! Jotain muutoksia parempaan siis huomaa jo nyt, vaikka en ole edes kokonaan irti vielä. Tämän takia aloitinkin koko projektin alunperin. Etten sairastuisi mihinkään vakavaan ja saisin elää laadukkaampaa elämää. Hienoja muutoksia! :) Kunpa noi pohkeet lakkaisivat turpoamasta vielä kokonaan niin saisin heittää nämä siteet jo mäelle!