Eilen menin heti kymmeneltä nukkumaan, että ehdin nukkua edes kunnon yöunet. Toisin kävi. Herätys tuli jo nähtävästi neljän aikaan aamulla, tai yöllä. Aikas pimeetä on tuolla ulkona vielä. On kyllä typerää tämä, ettei unta riitä koko yöksi. Nukkuisin niin mieluysti vielä, mutta ei niin ei. Muutaman tunnin päästä alkaakin taas työvuoro. Eikä noi hyvät unet varmaan huonoa olisi tehnyt tälle ekalle päivälle ilmankaan... No, näillä mennään mitä saadaan. Nukuin kuitenkin joku 5,5 tuntia yhteensä. Joskus aikoinaan valvoin vielä enemmän. Ja kyllä tämä kohta tästä tasottuu ja sitten unta todella riittää. Nukkuisi taas jatkuvasti. Vielä vähän jännittää, että miten saan handlattua tämän päivän työt. Eilen kuitenkin huomasin, että todennäköisesti mulla on fyysisesti ja henkisesti parempi olla töissä kuin kotona. Kotona menee helposti makoiluun ja lepoon paljon aikaa ja helpommin tuntee kaikki huonot olot. Töissä on pakko toimia koko ajan niin ei ehdi ajatella niin paljon omaa huonovointisuuttaan. Palelee vain penteleesti koko ajan. Mulla oli kyllä eilenkin ihan talvivarustus päällä, toppatakki ja pitkätkalsarit. Eivätkä olleet yhtään liikaa. Tänään varmaan jatkan valitsemallani tiellä, eli paljon vaan vaatetta päälle. Tässä aamulla ajattelin mennä vielä kuumaan suihkuun niin nämä kylmätväreet laantuvat edes hetkeksi. Kauheita aivastuskohtauksia tulee koko ajan. Ja jos työpäivä ei millään meinaa onnistua niin sitten otan yhden tai kaksi saikkaripäivää. Ei siinä sitten muuta voi. Ne ovatkin jääneet todella vähälle, joten voin kyllä olla poiskin, kun niin harvoin joudun olemaan. Paras veruke olisi varmaan oksennustauti koska sitä ei mistään näe. Jos valittaa kuumetta ja menee lääkäriin eikä sitä kuumetta olekaan niin mitäs sitten? Viimeksi mulle kyllä nousi pieni lämpö, kun olin refloissa ja lääkäri mittas lämmön. Sekin oltiin ennen uskottu ihan sanomalla, mutta taustoiden takia varmaan löi kuumemittarin kainaloon. Tästä siis aikaa useita vuosia. Nykyään asun eri kaupungissa, eikä tiedoissani lue päihdeongelmasta mitään. Ainakaan niin kauaa, että sairaala lähettää jotain arvioita terveyskeskukseen. Niissä kyllä muistavat joka kerta mainita narkkari taustasta... No, siihen asti pitää olla tyytyväinen, kun sitä tietoa ei vielä ole. Saa sellaista kohtelua kuin muutkin, eikä vika ole aina påihteissä. Ennen kun menit valittamaan mistä asiasta tahansa niin aina toi narkkikortti vedettiin esiin, aina. Eikä apua juuri siksi saanut. Meidän kuuluu vain kärsiä. Niin monet lääkärit ajattelevat, varsinkin sairaaloissa. Jos olet ollut onnettomuudessa ja on paljon kipuja niin buranaa voi saada kipulääkkeeksi, vaikka normaalisti menis tipan kautta vaikka mitä. Tykkäävät ilmeisesti kiduttaa meikäläisiä. Kaveri oli herännyt koomasta ja kärsi kovista kivuista, eikä saanut muuta kuin juuri tuota buranaa kipulääkkeeksi. Lääkäri oli vedonnut hänen narkkitaustaansa, että miksi ei voi antaa kunnon kipulääkkeitä tai niitä mitä yleensä antavat. Päihdelääkäri oli sitten lopulta kävellyt tän toisen lääkärin yli ja määrännyt asianmukaisen lääkityksen. Kyseessä oli puukotuksen ja pahoinpitelyn uhri, joten voi kuvitella, että sitä ei ihan ilman kipuja ollut... Mutta lääkäreille ilmeisesti opetetaan, ettei narkeille saa antaa mitään keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, vaikka tarve olisikin. Annetaan vaan kärsiä, jos vaikka oppisivat jotain. Tai mikä se heidän ajatuksensa tuossa kohtaa sitten onkaan?