Nyt kun jalkani on turvonneet olen pohtinut miten voisin helpottaa sydämeni rasitusta. Kahdesta (subu ja tupakka) pahasta rasittajasta päätin valita toisen minkä lopetan. Valitsin siis helpomman eli tupakan. Subun vieroitusoireet ovat niin kamalat, etten ole vielä henkisesti valmis siihen. Joka päivä kyllä mietin lopettamista, mutta PELKÄÄN niin paljon viekkareita, etten uskalla edes yrittää. Viimeksi pahimmat viekkarit kestivät viisi viikkoa jonka jälkeen mieli oli ihan maassa noin kolme kuukautta ja paska tuli ulos n. puolituntia syönnin jälkeen ripulina noin viisi kuukautta. Ainut hyvä puoli oli se että laihduin 10kg ;) Tosin mitään vitamiineja ja hivenaineita tuskin sain koska kaikki ravinto meni suoraan läpi. Painosta oli muutama kilo varmasti turvotusta, kun elimistö on ollut ihan tukkeessa subun takia monia vuosia. Se kun lyö elimistön aivan lamaan. Mikään tavara ei liiku mihinkään. Jatkuvasti saa olla hoitamassa ummetusta. Hikiliikunta on ainut mikä auttaa. Vettäkin yritän juoda sen pari litraa päivässä ja syödä paljon kuituja, mutta eipä ne juuri auta. Viimeksi kun kärsin vieroitusoireista olin ensin katkolla, josta lähdin pitkään perhekuntoutukseen. Siellä henkilökuntakin kysyi voiko ripulilääkkeisiin jäädä koukkuun? Kun jatkuvasti söin niitä... Se kommentti taisi kyllä olla enemmän huumorilla heitetty kuin vakava kysymys. Mutta ei se viiden kuukauden jatkuva ripuli olut kyllä kivaa :( Suurin syy (näin jälkeenpäin ajateltuna) pitkiin vieroitusoireisiin oli katkolla aloitetut bentsot. Ennen katkoa söin rauhoittavia vain satunnaisesti ja katkolla sainkin niitä yhtäkkiä 120mg päivässä. Enkä tietystikään sellaisesta kieltäydy... Mitä hullua? Joten kun niitä laskettiin ja samalla kärsin subuviekkareista niin se venytti viekkareiden kestoa monta kuukautta, tai jossain kohtaa subuviekkarit vaihtuivat bentsoviekkaireihin. Ilman betsoja olisin päässyt varmasti PALJON helpommalla ja PALJON vähemmällä kärsimyksellä. Sitä ei tietysti kukaan (enkä minäkään) hoksannut silloin. Henkilökunta epäili että vedän jossain salaa, kun viekkarit vain kestää ja kestää. Lääkärin määräämiä lääkkeitä, kun ei tietenkään edes ajateltu... ja niiden tiputusta. Olisiko niillä voinut olla jokin yhteys? Silloin sain myös elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen ( ja toivottavasti myös viimeisen..), kun bentsoja alettiin tiputtamaan oikein urakalla. Tämän kokemuksen jälkeen en vain ole uskaltanut ottaa viekkareita vastaan.

 Yuotubesta olen katsellut lopettamisen toivossa viedoita joissa ihmiset kertovat vieroituksestaan kotona. Myös muutaman hyvän vinkin lopettamiseen ilman viekkareita olen löytänyt. Niiden videoiden rohkaisemina voisin itsekin vielä joskus uskaltaa yrittää...? Ainakin ajatus on kaunis. Laitan yhdestä videosta linkin jos joku muukin saisi siitä rohkeutta lopettamiseen.

https://www.youtube.com/watch?v=PlIKxBriu8E