Tänään sitten vaihdoin Subutexin Oxycontteihin. Aamulla tuntui vähän nihkeältä, kun vaikutuksen alkaminen kesti vähän pidempään. Otin oxya 10mg aamulla ja iltapäivällä toiset samanmoiset. Sen jälkeen vaikutus olikin aikas vahva. Luulin jo, että kohta menee yli, kun pieni pahoinvointi iski. Onneksi se meni pian ohi ja hyvin on mennyt tähän asti. Pillerit ovat vahvuudeltaan 20mg ja puolikkaan otan aina kerrallaan. Eihän noita kyllä saisi puolittaa, kun vaikutusaika lyhenee ja lääkkeen vaikutus vahvistuu aikas paljon. Mutta teen niin silti ;) Ainakin näin aluksi. Pureskelin jopa sen toisen puolikkaan, kun tuntui ettei se aamuinen puolikas oikein vaikuttanut mitenkään ja hiki alkoi puskea iholle. Sen jälkeen alkoikin tuntua, aika nopestikin. Peilistä katsoin silmiäni ja kyllä niistäkin huomasi, että Ihan hyvin potkii. Mustuaiset olivat ihan pikkuruiset ja ympyrän ulkoreuna oli tumma. Ihan konisilmät sieltä katsoi takaisin. Toivottavasti töissä ei kukaan huomaa... Silloin kun olin refloissa töissä niin kuulin, kun pari työkaveria vitsailivat minun isoista pupilleista keskenään. Vitsailivat varmaan siitä, että olisin vetänyt jotain piriä tai vastaavaa. Ei kyllä ollut mitään kivaa kuultavaa... Eivätkä kuitenkaan minulta sitten viitsineet kysyä mitään reflapupilleistani. Vähän työpaikkakiusaamisen meininkiä tuommoinen. Olenkin ajatellut ottaa heidän kanssaan asian puheeksi. Ettei tuommoinen käytös sovi työpaikalle. Toinen niistä vielä niin aina kehuu, että ei ikinä osallistuisi toisten parjaamiseen ja puolustaisi vain jos joutuisi sellaiseen tilanteeseen. Se on kyllä muutenkin takinkääntäjä kaikissa asioissa. Ihan ihme tyyppi. Niin hyvä kaikessa ja puhuu mitä sattuu. Joka asiaan on oma mielipide ja yleensä eri kuin muiden. Kerrankin valitti, että oli ollut ihan hirveä työpäivä ja on ollut kyrpä otsassa koko päivän. Vähän ajan päästä sitten luin Facebookista miten ihana päivä hänellä oli ollut töissä yms. Kauheaa ylistystä siellä oli. Että mieli vaihtui aikas nopeasti. No, meitä on moneen junaan... Ei hän kovin luotettavalta kuitenkaan tunnu ja moni muu on huomannut saman. No, kukapa olisi täydellinen? Toiset ovat enemmän kuin toiset.

 No jos palaisi taas itse aiheeseen... eli lopettamiseen. Tällä viikolla sain siis noita oxyja ainakin kuukauden tarpeisiin. Meinasin venyttää niiden aloittamista ainakin viikolla, kun suurin lopettamismotivaatio on vähän mennyt ohitse. Mutta eilen päätin, että pakko ne nyt on vaan aloittaa. Enhän saa ikinä tuota subua lopetettua jos vain venytän ja venytän asiaa. Oxyt ovat myös todella vahvoja lääkkeitä, mutta niiden vieroitusoireet kestävät paljon vähemmän aikaa kuin subun. Ne todennäköisesti poistuvat elimistöstä nopeammin, eivätkä keräänny sinne samalla tavalla, kuin subu tekee. Niistä on myös varmasti helpompi siirtyä miedompiin opiaatteihin esim. Ardinexeihin. Olen lopettanut haaveilun nopeasta irtautumisesta lääkkeistä ja pohtinut realistisempaa tapaa lopettaa. Eli hitaasti edeten kohti päämäärää. Mietin, että se vuosi tai puolitoista vuotta kestävä tiputus miedompiin ja lopulta kokonaan lopetus on ehkä kestävämpi tapa. Kuin että yritän sinnitellä muutaman päivän ilman ja sitten taas vedän jne. Ei sellainen tule onnistumaan. Jotenkin se teksti minkä luin bentsojen lopetuksesta sai minut ajattelemaan, ettei tämä ole mitään pikajuoksua vaan hitaasti tapahtuva muutos. Pienin askelin kohti päämäärää. Sillälailla tulee varmasti paras lopputulos. Eihän tähän pisteeseenkään tultu parissa kuukaudessa, joten miten lopetuskaan voisi tapahtua muutamassa kuukaudessa? Nyt siis jäitä hattuun ja järkeä tähän touhuun!