Miten ihminen alkaa käyttämään huumeita, vaikka varoituksia haitoista on joka puolella? Itse aloitin 90-luvulla huumeiden käytön. Silloin huumeet tulivat Suomeen suurella massalla ja saatavuus helpottui huomattavasti. Nuorten ajatusmaailma (ainakin meilläpäin) oli päihteitä ihannoivaa ja coolia. Terveyttä ei ihannoitu samoin kuin nykyään. Huumeiden vaaroja liioiteltiin paljon. Tyyliin " jäät kannabikseen koukkuun heti ensimmäisestä piikistä!" Kaikki huumeet luokiteltiin koviksi  huumeiksi. Pilvellä ja heroiinilla ei ollut eroa, molemmat yhtä addiktoivia. Yms. Sitä helposti ajatteli, kun oli poltellut vähän hatsia, että eihän ne huumeet nyt NIIN kamalia olekaan. Jos pilvi on näin mietoa, niin onko muutkin huumeet samanlaisia? Onko kaikki huumevalistus sittenkään ihan totta? 

  Yhtäkkiä tuttavapiireihin tuli muutamia poikia, jotka käyttivät konia ja näin kokeilin itsekin. Moni kokeili, mutta läheskään kaikki eivät jääneet koukkuun. Mikä imaisi minut mukaansa? Aloin ihannoimaan huumeiden käyttäjiä ja sitä kulttuuria mikä heidän keskuudessaan vallitsi. Ensimmäinen poikaystäväni oli addikti. Ja siitähän se lopulta sai kunnolla alkunsa. Opin kaikki kikat ja metkut ja kesä edessä. Sen kesän -99 jälkeen ei ollut enää paluuta. Muutamassa kuukaudessa elämäni suunta muuttui järisyttävästi. Olin vasta 16-vuotias. Elämäni oli vasta edessä, ja se syöksyi kohti tuhoa. Miten paljon olen toivonut, että olisin valinnut silloin toisin. Tiedän kyllä, että turha sitä on enää parkua kun on jo paskat housuissa...